Hyvä vinkki!
Koska sulla on noita junnuja ruokakunnassa, niin millä keinoin olet saanut sällit ottamaan kiekkoa mukaan?
Kaikki hyvät ideat tähän otetaan vastaan.
En ole nyt ihan varma ymmärsinkö kysymystä siten, kuten se oli tarkoitettu. Vastataan nyt ympäripyöreästi taustasta.
Vanhin poika aloitti kiekkokoulussa lähellä viittä vuotta. Sitä ennen oltiin taitoluistelun alkeisryhmässä. Halusin, että luistelu saadaan ensiksi kuntoon ja maila otetaan vasta mukaan, kun perusasiat on kunnossa. Kiekkokoulussa huomasi, että millainen vaikutus sillä taitoluistelulla oli ollut. Luistelu oli niin hyvää, että kiekkokoulussa käyminen oli todella mielekästä (meille molemmille). Nuorempi aloitti suoraan kiekkokoulusta ja alkutaipale oli aikamoista tuskaa (juuri mainitsemasi kaatumisen pelko jne.). Molemmat ovat sittemmin siirtyneet joukkueisiin heti, kun sellaiset ovat perustettu.
Pojat ovat pelailleet kotona sisätiloissa säbämailoilla, katulätkää pihalla pallolla ja kavereiden kanssa kiekkoa ulkojäillä. Nykyään luistelu ilman mailoja ja kiekkoa tuntuu olevan aikamoinen no-go.
Meillä ollaan kuitenkin liu'uttu tuonne fudiksen puolelle (ehkä, kun itselläni on siitä pitkä kilpatason tausta aikuisiän kynnykselle asti). Fudiksessa mennään aivan ikäluokan kärkitasolla, joten kohta lätkä tippuu pois. Fudiksen harjotteista voin antaa sellaisen vinkin, että heivatkaa ne nappikset kesällä pois jalasta. Antakaa lasten potkia ilman kenkiä, niin potkutekniikan ymmärrys, sekä taito kehittyy ihan eri tahtia, kuin kenkien kanssa. Kannustakaa pelaamaan kaiken ikäisiä ja kokoisia vastaan. Parhaita ovat ne sponttaanit pelit: "pelaatteko meitä vastaan?"
Nauttikaa ainutlaatuisista hetkistä kentän laidalla sarjotasosta tai lajista riippumatta!
