Uskoa ollaan tässä huudettu ja jokin lapsenomainen usko oli ettö syyskuu oli vain ajallinen dumppi, lokakuun alku hävittiin maalivahteihin, mutta kyllä tämä näyttäisi olevan se vakiotaso mihin joukkue pystyy tässä maratonissa.
Kun tuolle koko poppoolle nämä pelit näyttävät vain pakollisena pahana, työsuoritteena niin mihin tässä kannattajana pitäis enään nojata. Näyttää täysin laiskanpulskeelta luovuttaimiselta.
Kenenkään näpeissä tämä joukkue ei ole. Selkänojat puuttuvat ihan täysin, niin valmennuksen puolelta kun joukkueen sisältä. Ei johtajuutta, ei eteenpäin näyttämistä, ei mitään.
Kyllä tästä kaudesta alkaa muodostua ihan täysi välikausi, joka näyttäytyy ainakin allekirjoittaneelle ihan hällävälinä. Tänään oli oikeasti eka peli sitten korona-aikoihin, jolloin ei ollut pelin aikana mitään tunnetta kotisohvalla. Ei kiinnostanut, ei vituttanut, ei mitään.
Vittu jokin ammattiylpeys luulisi näilläkin olevan, mutta ei siltä näytä.