Kirjoitan tämän yhtenä Osasto 41:n kolmesta perustajasta. Vaikka olen itse jo jättäytynyt pois aktiivisimmasta katsomotoiminnasta, seuraan tilannetta edelleen tiiviisti ja haluan sanoa suoraan: seison täysin tämän protestin ja Osaston puolella.
Kun me tätä hommaa startattiin, meillä oli kirkas visio. Me haettiin oppia ja inspiraatiota Ruotsin, Saksan ja Sveitsin katsomoista – niistä massiivisista tifoista ja siitä infernaalisesta metelistä. Me haluttiin tuoda se sama kulttuuri Tampereelle. Tavoite oli kasvattaa Osastosta niin iso voima, että pelien tunnelman tekevät ihmiset, ei kaiuttimista raikaava mainstream-musiikki.
Nyt näyttää siltä, että tätä ihmislähtöistä katsomokulttuuria ja kannustamista vaikeutetaan eri tavoilla. On turhauttavaa seurata sivusta, miten visio vapaasta ja voimakkaasta katsomosta törmää rajoituksiin ja kontrolliin. Se, mikä tekee Ilveksen kotiotteluista oikeasti kokemuksen, on nimenomaan se elävä katsomo, jota ei voi korvata millään muulla.
Tämä protesti on tärkeä muistutus siitä, miksi Osasto on olemassa. Me emme aikanaan rakentaneet tätä siksi, että se olisi seuran markkinointiosaston jatke, vaan luomaan jotain aitoa ja riippumatonta.
Iso peukalo ja täysi tuki kaikille, jotka jaksavat edelleen vääntää tämän asian puolesta. Me emme rakentaneet tätä tyhjästä siksi, että se nyt murenee huonoihin päätöksiin.