Nyt kun se korviahuumaava hiljaisuus on vihdoin rikottu ja sekä yhdistyksen virallinen (joskin melko juridinen) tiedote että
@Moraalinvartija :n taustoittava puheenvuoro on luettu, on ehkä aika vetää omatkin ajatukset yhteen.
Olen kritisoinut täällä kovasanaisesti Osaston hiljaisuutta ja toimintaa, ja seison edelleen sen takana.
Hiljaisuus on myrkkyä tällaisissa tilanteissa, koska se täytetään aina spekulaatioilla ja pahimmillaan se tulkitaan välinpitämättömyydeksi. Siksi metelin pitäminen oli tarpeellista. Meteli toi toki mukanaan kikkelinmittailua, trollaamista, provoilua ja syyttelyä ihan allekirjoittaneenkin osalta. Lisäksi on aivan selvää, että tämän kaltainen tapaus tuo huomiota myös ulkopuolelta, joka johti myös suurempaan sisäiseen kamppailuun.
Tämä on se harmillinen osa ja käsi pystyyn täältäkin sen osalta.
Kuitenkin, tiedote lopulta saapui. Ajatuksia niistä:
Osaston virallinen tiedote oli odotetunlainen vastuuvapauslauseke: teknisesti korrekti ("emme järjestäneet"), mutta tunnetasolla se jätti kylmäksi eikä täysin vastannut siihen moraaliseen närkästykseen, jota yhteisö tuntee. Sen sijaan tuo talkooavun tarjoaminen ja halu pelastaa perinteitä sekä korjata asioita on juuri se konkreettinen kädenojennus, jota tässä tilanteessa tarvittiin.
Moraalinvartijan viesti avasi tilannetta huomattavasti inhimillisemmästä kulmasta. On helpottavaa kuulla, että kulisseissa tilanteen vakavuus on ymmärretty ja että sielläkin ollaan oltu kireissä tunnelmissa. Se luo uskoa siihen, että tämä ei ollut mitään peruskauraa kenellekään. Joskus se kasvukipu vaatii sen, että mennään rotkon reunalle.
Rehellisesti sanottuna tämä keissi on kuitenkin jättänyt jäljen. Se on varmasti saanut monet – ainakin minut – miettimään omaa suhdettaan Ilvekseen, kannattamiseen ja siihen yhteisöön, johon haluaa kuulua. Sokea tuki värien alla ei ole itsestäänselvyys, jos (
esim. tämän törkeästi käyttäytyneen joukon) toiminta sotii omia perusarvoja vastaan. Tässä mitattiin yhteisön selkärankaa, ja oli hienoa nähdä, että se kesti. Kaiken öyhötyksen ohella nähtiin myös rehtiä debattia, joka sai ainakin minut miettimään omaa käytöstäni nyt ja tulevaisuudessa.
Eteenpäin on mentävä, mutta tätä ei voi unohtaa. Pidetään tätä yhteisön kasvun paikkana ja mahdollisuutena tarkastella kriittisesti omaa toimintaamme yksilöinä ja yhteisönä tulevaisuudessa. Seuran etu ja maine menevät yksilöiden tai egon edelle. Sitä varten me kaikki täällä olemme.
Nyt teot ratkaisevat.
Jotain rajaa näihin voimafantasioihin.
Ne on K18 kamaa, jopa tähtisädetikut.
