Keltavihreäpeto
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 815
Kyllä on surkeaksi mennyt liigan siirtomarkkinat, ennen nämä viimeiset päivät olivat jääkiekkokansalle kuin jouluaatto pikkulapselle.
Silloin hyvinä aikoina jännitettiin, että saako joukkueet raavittua jostain tonnin, kymppitonnin vai peräti useamman kymppitonnin rahaa joka piti törsätä oli tarve vahvistuksille tai ei. Siinä oli joukkueen markkinointitiimilläkin ylitöitä kun piti vielä yötä vasten parsia tiisereitä kasaan.
Tonnilla sai Tanskan liigasta jonkun arvan. Kymppitonnilla sai Allveskanista arvan. Ja jos oli 20 tonnia tai enemmän niin sait joko ostaa varman liigajyrän pudotuspelien ulkopuolelle jääneestä joukkueesta tai luxus-arvan pohjois-amerikan farmiliigoista. Yleensä kannatti ottaa tämä jälkimmäinen koska sillä sai ainakin pudotuspeleihin kovuutta, joka oli paljon suuremassa arvossa. Tärkeintä oli kuitenkin tuoda mahdollisimman eksoottinen pelaaja, jolta kuitenkin saattoi löytyä jopa yksi tai kaksi NHL-ottelua. Se jos mikä nosti kannattajan itsetuntoa vielä kauden loppuhuipennuksen kynnyksellä "nytkö se koko kauden kadoksissa ollut koodinimi rightin maalitykki löytyi". Monesti jopa revitty kausikortti saatettiin vielä teippailla kasaan ja annettiin viimeinen mahdollisuus joukkueelle.
Nykypäivän internet on pilannut nämä arpajaiset kun pelimiehistä on liikaa infoa saatavilla. Tämän lisäksi joukkueen johdot luottavat enemmän markkinatalouteen kuin lapsen uskoon, että jostain alasarjasta tulee se koko kauden väärin kohdeltu pelaaja joka vain on odottanut kukkaan puhkeamista.
Silloin hyvinä aikoina jännitettiin, että saako joukkueet raavittua jostain tonnin, kymppitonnin vai peräti useamman kymppitonnin rahaa joka piti törsätä oli tarve vahvistuksille tai ei. Siinä oli joukkueen markkinointitiimilläkin ylitöitä kun piti vielä yötä vasten parsia tiisereitä kasaan.
Tonnilla sai Tanskan liigasta jonkun arvan. Kymppitonnilla sai Allveskanista arvan. Ja jos oli 20 tonnia tai enemmän niin sait joko ostaa varman liigajyrän pudotuspelien ulkopuolelle jääneestä joukkueesta tai luxus-arvan pohjois-amerikan farmiliigoista. Yleensä kannatti ottaa tämä jälkimmäinen koska sillä sai ainakin pudotuspeleihin kovuutta, joka oli paljon suuremassa arvossa. Tärkeintä oli kuitenkin tuoda mahdollisimman eksoottinen pelaaja, jolta kuitenkin saattoi löytyä jopa yksi tai kaksi NHL-ottelua. Se jos mikä nosti kannattajan itsetuntoa vielä kauden loppuhuipennuksen kynnyksellä "nytkö se koko kauden kadoksissa ollut koodinimi rightin maalitykki löytyi". Monesti jopa revitty kausikortti saatettiin vielä teippailla kasaan ja annettiin viimeinen mahdollisuus joukkueelle.
Nykypäivän internet on pilannut nämä arpajaiset kun pelimiehistä on liikaa infoa saatavilla. Tämän lisäksi joukkueen johdot luottavat enemmän markkinatalouteen kuin lapsen uskoon, että jostain alasarjasta tulee se koko kauden väärin kohdeltu pelaaja joka vain on odottanut kukkaan puhkeamista.
Viimeksi muokattu:
