ysi
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 691
Hiitelältä hänen mittapuullaan ihan ok teksti, ehkä vain noin puolet sentimentaalisen populistista hölynpölyä. Analyysissä hän osuu osin oikeaan, mutta myös toistaa samoja usein kuultuja fraaseja, vaikka ei esim. sanaa muukalaislegioona taida käyttääkään. Ilves-legendan poikana Hiitelä varmaan haluaisi, että Ilveksen rekryissä painaisi se, että olet Hantta Mattilan poika - onneksi ihan kaikilla työpaikoilla näin ei ole.
Unohtuu autuaasti, että Ilves virittyi juuri oikeaan aikaan eli runkosarjan lopussa, Kalpa-sarjassa ja Tappara-sarjan alussa pelaamaan kauden parasta peliään ja tuolloin ylisuorittamaankin. Eihän se lohduta, kun ei loppuun saakka kantanut. Mutta kyllä nämä skribentit alleviivavaat sitä, millaisella kultakalan kognitiolla näitä isoja tarinoita kerrotaan. Se on joko taivas tai helvetti, eikä mitään siltä väliltä.
Hyviä pointteja tekstissä Tapparan rosterin 22 Suomen mestaruutta Ilveksen nollaa vastaan sekä se, että ”uusi Ilves”, jonka perusteella nykytoimintaa tulee arvioida, täytti tänä vuonna - ei 41 vuotta, eikä 95 vuotta - vaan kymmenen vuotta.
Toki sen kymmenen vuoden voisi ajatella alkaa riittävän mestaruuteen, kun monilla pienemmilläkin seuroilla on riittänyt palkeet päätyyn asti.
Ja näin fanina, kyllähän mestaruus on minustakin tärkein asia, jolla Ilvestä nykyään mittaan. Kaikki muu on lopulta pettymystä. Analyyseihin haluaisin kuitenkin tilaa muullekin kuin meidän fanipoikien yksisilmäisille totuuksille ja tarinataloudessa vakiintuneille narratiiveille.
Unohtuu autuaasti, että Ilves virittyi juuri oikeaan aikaan eli runkosarjan lopussa, Kalpa-sarjassa ja Tappara-sarjan alussa pelaamaan kauden parasta peliään ja tuolloin ylisuorittamaankin. Eihän se lohduta, kun ei loppuun saakka kantanut. Mutta kyllä nämä skribentit alleviivavaat sitä, millaisella kultakalan kognitiolla näitä isoja tarinoita kerrotaan. Se on joko taivas tai helvetti, eikä mitään siltä väliltä.
Hyviä pointteja tekstissä Tapparan rosterin 22 Suomen mestaruutta Ilveksen nollaa vastaan sekä se, että ”uusi Ilves”, jonka perusteella nykytoimintaa tulee arvioida, täytti tänä vuonna - ei 41 vuotta, eikä 95 vuotta - vaan kymmenen vuotta.
Toki sen kymmenen vuoden voisi ajatella alkaa riittävän mestaruuteen, kun monilla pienemmilläkin seuroilla on riittänyt palkeet päätyyn asti.
Ja näin fanina, kyllähän mestaruus on minustakin tärkein asia, jolla Ilvestä nykyään mittaan. Kaikki muu on lopulta pettymystä. Analyyseihin haluaisin kuitenkin tilaa muullekin kuin meidän fanipoikien yksisilmäisille totuuksille ja tarinataloudessa vakiintuneille narratiiveille.