Aloitetaan nyt tällainen ketju myös naiskiekkoilun ammattilais- ja puoliammattilaisliigoista. Etenkin tuon PWHL:n kehittymistä on mielenkiintoista seurata ja Ruotsi sekä Sveitsi vetävät suomalaispelaajia. Muistakin otsikon alle menevistä sarjoista voi keskustella tässä.

PWHL (Professional Women's Hockey League) on siis tämä kaudella 2023-24 aloittanut uusi Pohjois-Amerikan naisten ammattilaisliiga, uusi "naisten NHL". Tätä sarjaa ennenhän rapakon takana oli useampikin viritys naisten ammattilaiskiekkoilulle: Kanadan CWHL (2007-2019), rajat ylittänyt NWHL/PHF (2015-2023) ja erilaiset alueelliset liigat muun muassa. PWHL perustettiin noiden edellisten ammatilaissarjojen pohjalle mm. Chelsean futisjengiä omistavan Mark Walterin rahoilla. Sarjan pokaalikin on nimeltään Walter Cup. Ensimmäiselle kaudelle sarjaan saatiin mukaan kuusi joukkuetta (Boston, New York, Minnesota, Toronto, Ottawa, Montreal), joita ei ole nimetty sen kummemmin, vaikka ilmeisesti jonkinlainen identiteetti näille "original six"-joukkueille - tai siis amerikkalaisittain "franchiseille" - on tulevaisuudessa luvassa. Ensimmäisellä kaudella Susanna Tapani (aloitti Minnesotassa, siirtyi kesken kauden Bostoniin) oli sarjan ainoa suomalaispelaaja. Sarjassa pelataan 24 ottelun runkosarja, jota on tätä kirjoitettaessa pelattu 19 kierrosta Toronton johtaessa sarjaa.






SDHL (Svenska Damhockeyligan) eli Ruotsin naisten jääkiekon pääsarja on tullut suomalaisille tutuksi useiden maajoukkuepelaajien kautta. Sarjassa onkin kotimaan Naisten Liigaan verrattuna saatu moni asia paremmaksi ja mielenkiintoisemmaksi: katsojaluvut ovat reilusti suurempia, tv-näkyvyys parempaa ja useilla pelaajilla mahdollisuus vähintään puoliammattilaisuuteen. Lisäksi sarjassa nykyään mm. sallitaan taklaaminen. Sarjaa on viime vuodet hallinnut yhdistynyt joukkue Luleå HF/MSSK, joka on vienyt viimeisestä kymmenestä mestaruudesta 7 ja jota useat suomalaispelaajat ovat edustaneet, mm. Jenni Hiirikoski. Sarjassa on kymmenen joukkuetta.




PostFinance Hockey League-sponsorinimellä tunnettuun Sveitsin pääsarjaan (myös SWHL) on tasaisesti myös siirtynyt suomalaispelaajia ammattimaisemman pelaamisen perässä. Sarjassa on kahdeksan joukkuetta, joista ZSC Lions on hallinnut sarjaa viime vuosina ja voittivat mestaruuden myös tänä keväänä. Ilvestäkin edustaneet Jenna Suokko ja Maija Otamo jäivät hopealle.

PWHL:n kautta aikain ensimmäisissä finaaleissa kohtaavat Susanna Tapanin maalilla jatkoon edennyt Boston ja joko Tapanin alkukauden seura Minnesota tai Toronto, joiden keskinäinen välieräsarja meni ratkaisevaan vitospeliin.

Historian ensimmäinen Walter Cup-voittaja oli siis Minnesota. Sarjan avauskauden MVP oli Toronton Natalie Spooner.




Sarjan historian toinen draft on juuri takana ja ykkösvaraukseksi nousi Kanadan maajoukkueessakin kovaa jälkeä tehnyt hyökkääjä Sarah Fillier, joka matkaa New Yorkiin. Kaksi suomalaisvaraustakin nähtiin, kun Ronja Savolainen varattiin Ottawaan ja Noora Tulus New Yorkiin. Toivottavasti suomalaispelaajia sarjassa myös ensi kaudella nähtäisiin.

Seitsenkertainen Ruotsin mestari ja läjän arvokisamitaleja maajoukkueesta keräillyt Noora Tulus lähtee kokeilemaan New Yorkiin. Onnea matkaan!

Kohtuullisen väkisin väännetyn oloiset nimet. Toronton Valtikat? Wtf?

"Tulevasta kaudesta lähtien joukkueet tunnetaan nimillä Boston Fleet, Minnesota Frost, Montréal Victoire, New York Sirens, Ottawa Charge ja Toronto Sceptres."

Komeasti alkaneet naisten eurooppalaiset huippusarjat suomalaisnäkökulmasta.