Otetaan nyt kiinni tästä sarjasta ja kolmannesta pelistä vähän eri otteella, kuin mihin olisi helpointa tarttua. Epätoivo ja vitutus on tässä nyt ollut itselläkin päällimmäisenä tunteena esillä perjantaista lähtien, mutta vaikka sarja onkin 0-2 niin onhan se siinä tilanteessa myöskin oikeasti tiukimmalla mahdollisella tavalla. Vaikka pelien sisällä otteet ovat olleet heikkoja ja niin tulosmielessä otteluissa ollaan oltu hyvin sisällä ja tästä kertoo se, että häviöllä ollaan tässä sarjassa oltu myöskin vain ensimmäisen ottelun viimeiset minuutit. Tasaisempaa sarjaa on siis vaikeaa tässä vaiheessa edes löytää ja vaikka tulos on karttanut Ilveksen toistaiseksi kaukaa, niin mahdollisuudet parantamiseen on selkeät.
Kalpa paineli myös Ässiä vastaan kahden pelin johtoasemaan puolivälierissä ja siellä nähtiin selkeästi, että kun sarja eteni niin Ässien puolustuspelaaminen tylsytti Kalpan hyökkäyksen ja Ässät otti sarjasta hallintaa itselleen. Näen, että ihan samaan on elkeet myös Ilveksellä tässä sarjassa. Kalpa on painanut helvetin kovaa ensimmäiset ottelut, ja nyt on Ilveksellä sauma sitten ottaa sarja haltuun. Toki se vaatii sen oman pelin paranemista ja oman peli-identiteetin löytämistä uudelleen, mutta näkisin, että mitään ei ole vielä hävitty. Tänään voitto ja sarja ottaakin itselleen ihan uuden muodon.
Paljon on vertauskuvia viime vuoden sarjaan, mutta uskon ainakin itse, että tällä joukkueella se veto ja halu pysyy loppuun asti ja tunne säilyy. Viime kaudella luovutettiin heti kun selkä oli seinää vasten, mutta nyt jotenkin on eri fiilis. Itse uskon, että se tunne löytyy vielä sieltä ja tällä viikolla nähdään ihan eri Ilves kuin menneellä.
Saa naureskella ja saa vittuilla, mutta toisaalta onko tässä koko kannattamisessa edes mitään järkeä, jos kaiken ottaa aina pessimistisimmällä tavalla. Ei ainakaan mulle ole.