Täällä varmaan haukuttu taas koko jengi ja jokainen pelaaja jokaisessa mahdollisessa ketjussa. Pitäydyn yhdessä ketjussa ja pitkässä vuodatuksessa ennen pientä foorumitaukoa.
Vaikka itsellä on olo aika tyhjä, kun ei olekaan mitään odotettavaa pitkän kauden päätteeksi, niin olen kiitollinen tälle vuosikurssi 2025:lle. Paria poikkeusta lukuunottamatta nähtiin joukkue, joka taisteli joka peli täysillä logolle. Oli loukkaantumisia, sairastumisia ja kaikenlaista matkan varrella. Ja silti tämä joukkue näytti pelaavan täysillä meille kannattajille ja logolle. Iso kiitos siitä Hölölle, joka toi joukkueeseen upean ryhmähengen ja antoi meille kannattajille hienon kauden. Parasta tulosta ei saatu, mutta matka oli kaunis. Espoo, kotipelien voitokkuus, Tapparan sweeppaaminen lomille ja viimeiseen asti taistelu viimeisessä pelissä. Hieno tarina on vasta alussa, Hölön eka kausi on nyt takana, ensi kausi on erilainen, mutta toivottavasti yhtä viihdyttävä ja vielä napsun verran menestyksekkäämpi.
Mielestäni välieriin raapiminen ja tasaiset pelit välierässä oli hieno saavutus tältä joukkueelta, jota koetteli tällä kaudella kova loukkaantumissuma ja sairastelukierre jo ennestään ohuen hyökkääjistön lisäksi. Toivottavasti ensi kausi päästään helpommalla. Toivottavasti tämän vuoden yleisömäärät ja meidän kannattajien tuki näkyvät myös pelaajahankinnoissa ensi kauteen.
Monilta jo unohtunut, että pelattiin playoffsit käytännössä ilman kakkossentteriä, ilman ykköshyökkääjää (Supi palasi myöhään, eikä täydessä kunnossa) ja toista kiekollista moottoria (ja toivottavasti Svej ei ole yhtä lasinen ensi kaudella). Jos Männyn vatsatauti olisi iskenyt pari viikkoa myöhemmin, voi olla, että nyt odoteltaisiin finaaleja. Pienistä marginaaleista se oli tänä vuonna kiinni. Erehdyin vilkaisemaan muutamaa ketjua, ja siellä on mm. joka toisessa viestissä on haukuttu mm. Erik Borg. Mies, joka on viimeisen vuosikymmenen upeimpia persoonia joukkueessa ja joka huomioi kannattajat joka ilta. Pelaaja, joka antoi kaikkensa, vaikka joutui pelaamaan nelossentterinä kakkossentterin tontilla lähes koko kauden. Onneksi hän on meillä ensi vuonnakin!
Pitkä on edessä oleva odotus, mutta sieltä se syyskuu taas saapuu ja uusi tarina kirjoitettavaksi tälle yhteisölle. Kyllä tässä 40 vuoden kohdalla on pakko osata nauttia tarinasta eikä sen lopputulemasta. Kyllä vielä tulee meidän vuosi juhlia, nyt ei ollut meidän aika. Vieläkään. Niin epäreilulta kuin se tuntuukin.
On kuitenkin oltava kiitollinen, että saatiin n. 25 miestä, jotka halusi taistella sen unelman eteen joka ilta täysillä. Tänä vuonna niin Kärpät kuin moni muukin seura näytti, millaista on hävitä kun ei huvita. Onneksi se ei ollut Ilves tänä vuonna. Toivottavasti tästä tulee seuran kulttuuri tuleville vuosille logolle pelaamisen osalta ja vielä joku päivä opimme voittamaan. Ja sitten sen himoitun voiton meille kantavat logolle pelaavat ilvesläiset, jotka ymmärtävät sen voiton arvon. Kyllä sitä jaksaa odottaa. Nähtiin jo välähdys siitä, miltä se voisi tuntua, koska tämä joukkue tosiaan pelasi logolle. Meille.
Ensi kauteen lähdetään paljolti samoilla tutuilla logolle pelaavilla kavereilla ja sarjan parhaalla maalivahdilla. On siinä sentään aika paljon hyvää odotettavaa syksyyn.
Nyt pieni kesäloma foorumilta ja jääkiekostakin, pronssipelin katson toki vielä perjantaina. Elokuussa Ilves-päivänä Särkänniemessä voi taas käynnistellä moottoreita kauteen ja kääntää katsetta kohti tulevaa kautta.
Varmasti täällä tulee välillä tottumuksestakin norkoiltua, mutta toivottavasti mahdollisimman vähän. Aurinko ja lämmin kesä odottaa. Tammelassa pelataan taas jalkapalloa koko kesä ja tuttua kannatusta pääsee kuulemaan sielläkin, On hienoa olla Ilves-kannattaja, vaikka ei se helppoa olekaan. Ehkä juuri siksi se on niin hienoa! Nothing worth having comes easy, sanoi Roosevelt. Siitä jalostettuna voi jokainen miettiä kuinka helppoa tätä seuraa on rakastaa ja tähän seuraan uskoa. Ei se kovin helppoa ole näinä hetkinä. Ja samalla kuitenkin maailman helpointa. Yhteenkään toiseen en vaihtaisi.
Kiitos 2024-2025, aiheutitte paljon paljon hyviä hetkiä ja jokainen teistä oli omalla tavallaan hieno osa tätä tarinaa. Ei ehkä viihdyttävin eikä se menestynein joukkue, mutta jollakin tavalla ainakin minulle se yksi rakastettavimpia. Upeita persoonia, hienoja pelaajia. Meidän Ilves.
Onneksi niin moni heistä jatkaa ensi vuonnakin.
