Jarkko Parikka

Parikalta todella vahva peli eilisessä paikallisessa. Jos miettii jotain marraskuun otteita, niin valovuoden parempi nyt. Perusvarma kiekolla ja oikealla tavalla tyly ilman.
Mieshän kehui olevansa todella hyvässä kunnossa nyt kun pääsi kesken kautta reenaamaan oikein kunnolla. Toki siinä sitä jotain vammaa oli että ei ihan täysillä varmaan mutta jotain osa-aluetta kuitenkin tehokkaasti.
 
Mieshän kehui olevansa todella hyvässä kunnossa nyt kun pääsi kesken kautta reenaamaan oikein kunnolla. Toki siinä sitä jotain vammaa oli että ei ihan täysillä varmaan mutta jotain osa-aluetta kuitenkin tehokkaasti.
Kyllä tuollaisesta pakkolevosta varmasti hyötyäkin on kevättä ajatellen, jos vamma sallii esim. kuntopuolen kehittämisen ja/tai voima- ja nopeustreenin tekemisen.

Parikan peli vain oli jotenkin epävarman oloista syyspuolella. Ehkä sai vähän päänuppiakin nollattua tauolla.
 

PARIKKA on Ilveksen pelaajista se, joka osaa asettaa runkosarjan voiton tavoittelun perspektiiviin. Ensimmäiset liigapelinsä Parikka pelasi jo kaudella 2015–16 ja kokonainen liigakausi oli vuorossa kaudella 2016–17. Kaudella, joka päättyi Ilveksen osalta puolivälierien paikalliskamppailuun Tapparaa vastaan.

”Tottakai on hienoa pelata näitä. Ilves on kasvanut suurseuraksi. Kun tulin tänne, ei enää ollut karsintoja, mutta niitä oli aivan hiljattain pelattu. Ei ollut rahaa ja talous oli huono. On kyllä hienosti kehittynyt koko organisaatio”, Parikka sanoo.

Tottakai poissaolijat ovat isoja palasia, mutta meillä on koko ajan hyviä pelaajia myös kokoonpanon ulkopuolella”, Parikka sanoi.

TEHOISTA huolta pitivät ulkomaalaisvahvistukset. Carl Klingberg, Jens Lööke ja John Nyberg tekivät maalin mieheen kahteen ensimmäiseen erään. Avauserän aikana nimensä maalitilastoihin sai myös tšekkipuolustaja Daniel Gazda.

”Meidän ulkomaalaiset ovat totta kai hyviä pelaajia ja tosi mukavia jätkiä. Muutenkin meillä on tosi yhtenäinen jengi tällä hetkellä tasassa. On mukavaa olla täällä hallilla ja tehdä töitä hyvien jätkien kanssa.”
 


Tappara on juhlinut viittä Suomen mestaruutta imatralaislähtöisen puolustajan Ilves-aikana.


”Onhan se ollut – miten sen nyt sanoisi – aika p*rseestä. Ei ole ollut kivaa katsella vierestä, kun kaveri jatkaa kauttansa ja taistelee kannusta. Itse on pitänyt aloittaa siinä vaiheessa jo kesätreenit. On ollut katkera olo”, Parikka myönsi.

Niinpä on helppo kuvitella, miten nautinnolliselta vaakakupin kääntyminen tuntuu Parikan kaltaisen pelaajan vinkkelistä.

”Onhan se äärettömän kova suoritus, kun Tappara oli mitalipeleissä joka kerta kaudesta 2012–13 lähtien. Se on iso, hieno ja menestynyt organisaatio. Mutta mikään ei kestä ikuisuutta.”

Kysymys loppusuoran tärkeimmistä Ilves-pelaajista veti Parikan mietteliääksi. Isoja kehitysaskeleita ottanut Pavlát oli helppo nimetä, mutta sen jälkeen tuli hetkeksi hiljaista.

”Kaikilla on tietty rooli. Jokaista äijää tarvitaan. Jos haetaan ratkaisijoita, niin Matias Mäntykivi ja Carl Klingberg pitää nostaa esiin ’Dominon’ ohella. Harvalta joukkueelta löytyy Klingbergin tapaista voimahyökkääjää.”
 
Finaaleissa pelaa Salmela, Elorinne, Westerlund, Airola ja Aho. Jake istuu ratkaisupeleissä poppareilla. Rahalla ei osteta menestystä.
Välierän ratkaisseessa ottelussa pelasi Gazda. Tosin vain 7.53 min merkkauttaen itselleen -2. Elämä ei ole reilua, mutta järjenkäyttö on sallittua. Ja tämä ei todellakaan Jaken vaan Ilves-valmennuksen suuntaan.
 
Mutta olisko tässä Jakelle vähän herätyskelloakin tulossa? Tuskin haluaa ensi keväänäkin katsella ratkaisupelejä terveenä katsomosta. Että mitä pitää tehdä kesällä ja muutenkin, että näin ei käy? Itsekin olen havainnut pientä mukavoitumista otteissa, sillä pari kautta sitten oli vielä Liigan parhaita yleispuolustajia ja nyt on "vain" hyvän tason liigapakki. EHT-kutsujakaan ei ole enää tullut. Ikä ei vielä paina, vaan on pelimiehen parhaassa iässä.

Tee Jakke ensi kaudesta urasi paras kausi!
 
Takaisin
Ylös