Olihan se alkusarja aikamoista. Nyt ollaan taas perinteisemmän Ilveksen äärellä. Ottelun alkuun muutama kaverille eteen ja sen jälkeen hakataan loppupeli päätä seinään ja siinähän se itseluottamus sitten hukkui kuin kankkulan kaivoon.
Oton vitonen ja sitä seurannut paska av herätti uinuvan naapurin ja sarja olikin sitten siinä. Meidän mahdollisuus oli viedä sarja puhtaasti neljä-muna kun kakkara tuli sukkasillaan sarjaan. Annettiin yksi lahjaksi ja naapuri menee menojaan.
Finaaleihin pääsyn suurimpana esteenä on onneton yv. Nyt paussin aikana Hölön on pakko räjäyttää se palasiksi ja uusilla kuvioilla välieriin. Pakostakin uusilla kuvioilla, koska tällä hetkellä mitään kuvioita ei edes ole. Kuten todettu, huonommaksi ei voi mennä.
Tämän takia Ilveksen harrastama kaksi ykkösveskaa -politiikka on ihana asia. Toisella kun alkaa lipsua, niin toisen voi vuorostaan laittaa huoletta tolppien väliin eikä todennäköisesti ainakaan huonommaksi mene.