On ehdottomasti oikein, että nyt on ymmärretty tarraterrorismin vakavuus kansalaisyhteiskuntaa ja oikeusvaltiota horjuttavana rikollisena toimintana.
Kysyn vain: kuinka moni meistä muka aktiivisesti joutuu pelkäämään ammuskeluja, pommeja ja Venäjän invaasiota? Vastaan itse: ei kovin moni. Sen sijaan joka aamu herään puolipaniikissa posttraumaattisen stressimikäseolikaansuomeksin jäljiltä, kun mieleeni muistuu se hirveä muumitarra, jonka joku todennäköisesti natsi tai radikaali-islamisti oli liimannut sähkömuuntajaan vuonna 1992, kun olin erityisen haavoittuvassa iässä.
Hävetkää te kaikki, jotka olette eri mieltä. Sairasta touhua.