Vs: Niko Peltola
Aikoinaan, kun Niko Peltola palasi loukkaantumisen jälkeen lokakuussa 2012 joukkueen kokoonpanoon, hän pelasi taustoihin nähden oikeastaan uskomattoman hyvin ja pelaaminen sujui hienosti ja jämäkästi niin omassa päässä kuin hyökkäyspäässäkin. Niko oli tuolloin jopa Ilveksen paras pakki.
Muistan, kun Niko itsekin totesi muutama kierros paluunsa jälkeen URHO-TV:n haastattelussa, että paluu kokoonpanoon on sujunut yllättävän hyvin ja hän on itsekin ollut positiivisesti yllättynyt omista hyvistä otteistaan.
Vaan niinpä ovat Nikon otteet nykyään kaukana lokakuisesta suorittamisesta.
Pahin ongelma Peltolan pelissä on pelin avaaminen ja helppojen syöttöjen antaminen omassa päässä. Vaikka kanssapelaajat tarjoavat hyviä mahdollisuuksia syötöille ja pelin avaamiselle, Peltola hautoo ja kuskailee kiekkoa valitettavan usein niin kauan, että vastustaja on jo iholla ja "pakottaa" Peltolan syöttämään, jolloin tuloksena on usein huonolaatuinen hätäinen syöttö, harhasyöttö tai jopa kiekon menetys. Jos Peltola ei saa painetta niskaansa, jatkuu kiekon kuskailu usein oman siniviivan ja jopa punaviivan yli ennen syötön antamista. Eipä ole edes harvinaista, että Peltola jatkaa kuskailua, kunnes heittää kiekon päätyyn.
Toinen ongelma Peltolalla tuntuu olevan kiekoton pelaaminen omassa päässä. Peltola pelaa varsin usein kaksinkamppailutilanteissa itsensä pelin ulkopuolelle, mistä taas seuraa epätoivoista vastustajan perässä juoksemista ja vastustajassa roikkumista. Valitettavan usein Peltolan kaksinkamppailut päättyvät jopa kompuroimiseen ja kaatumiseen.