On kyllä tässä yhteydessä mielenkiintoinen ajatus tämä enemmistön tai vähemmistön "narratiivi", jonka mukaan sitten asioita uskottaisiin tai oltaisiin uskomatta. Se ikään kuin sisältää oletuksen, jossa kuulutaan joko Tillu-vastaisiin tai Tillu-myönteisiin, jossa ensin mainittu ryhmä olisi sitten mukisematta nielemässä kaiken negatiivisen, mitä miehestä kirjoitetaan ja jälkimmäisenä mainittu ryhmä puolestaan vain kehuisi miestä, eikä ajattelisi hänen toimistaan mitään negatiivista. Tästä tulee mieleen tietyt poliittiset jaottelut, joissa toinen leiri on lähes lähdekritiikittömästi valmis uskomaan kaiken sonnan toisesta, eikä totuudellakaan välttämättä ole väliä, jos juttu vain kuulostaa hyvältä oman agendan kannalta.
Mä kyllä haluaisin uskoa, että tällä palstalla on monen monta käyttäjää, jotka voivat suhtautua Tillun toimintaan kriittisesti ja nähdä siinä puutteita, mutta pystyvät silti kyseenalaistamaan ja haastamaan hurjimpia juttuja.
(Toki täältä löytyy myös ääripäät kumpaankin suuntaan).