Olen viime aikoina ihan vakavissani alkanut miettiä sitä, että onko järkeä, että seuroilla kuuluu joukkueen toimintaan mitään muuta kuin jäällä tapahtuvaa toimintaa U16 ikäluokkaan saakka. Nykyisellään kun jään lisäksi on oheiset venyvät harjoitustapahtumat todella pitkiksi. Oheisia järjestetään myös muina päivinä kuin niinä kun on jäitä. Parhaimmillaan tapahtumia on pelikaudella aika pienestä pitäen se 5-6krt/viikko ja tapahtuman kesto n.3-4h. Toiminnan hintaa saataisiin laskettua reilusti, mikäli olisi kolme joukkueen jäätä viikossa ilman muuta oheistoimintaa.
Aloitetaan siitä, että onko järkeä, että on myös oheisia, niin kun katsoo kuinka paljon lapset liikkuvat seuratoiminnan ulkopuolella niin on siinä järkeä. Tietenkin jos ei ole ketään, joka tietäisi mitä siellä oheisissa pitäisi tehdä niin sitten se on jossain määrin myös ajanhukkaa, mutta itse olen saanut aikoinaan tehdä töitä nimenomaan fysiikkapuolen ammattilaisten kanssa ja hyödyt yleiseen liikunnallisuuteen ja myös kiekkokaukaloon olivat aika kiistattomia kun joka jääharjoitus joko alkoi tai päättyi oheisharjoitukseen. Lisäksi näillä oheisharjoitteluilla pystyttiin välttämään 10-14 vuotiailla suorastaan epidemiana esiintyvät selkärangan rasitusmurtumat, jotka pääosin johtuvat liian yksipuolisesta harjoittelusta.
Sen myös voin sanoa, että se oheisharjoittelu ei ole mikään kustannus. Ennen jääharjoituksia tai niiden jälkeen tapahtuvat oheisharjoitukset kun ovat joko ilmaisia tai ihan minimaalinen kustannus verrattuna nyt vaikka niihin jäävuoroihin. Valmentajat kun eivät ole palkollisia ja vaikka olisivatkin niin eivät kuitenkaan tuntipalkkaa saa. Jäävuorojen ulkopuoliset oheisharjoitukset taas pidetään kilpakaudella lähtökohtaisesti joko ulkona, jäähallien oheistiloissa, kaupungin jumppasaleissa yms. ja näistä ei nyt mitään isoja kuluja tule. Itse olen enemmänkin sitä mieltä, että ennemminkin pidetään ne yksittäiset tapahtumat tuolla 3-4 tunnissa ja vähennetään tapahtumapäivien määrää jonnekin 3-4 krt/viikko niin hommassa on jotain järkeäkin.
Nykyinen malli joka ei juuri mahdollista monilajisuutta tai spesifiä harjoittelua tasapäistää pelaajien saaman valmennuksen. Joku tarvitsee lisäharjoittelua luisteluun, joku voimaan, joku nopeuteen, joku ties mihin. Onko järkeä, että mennään periaatteella missä tärkeintä on se, että kaikki saa saman harjoittelun?
Jos puhutaan U16 ikäluokista, niin kaikkien pelaajien pitää kehittää kaikkia osa-alueita. Mielestäni on vain hyvä ettei joillekin 12 vuotiaille lapsille aleta räätälöimään omia treeniohjelmia vaan mennään ikäluokan kausisuunnitelman mukaisesti kun puhutaan kasvavista lapsista, jotka ovat fyysisessä kehityksessään hyvin eri tasoilla ja jotkut voimaominaisuudetkin saattavat nousta räjähdysmäisesti siinä kohtaa kun murrosikä alkaa. Toki tässäkin sen valmennuksen pitää tietää mitä tekevät ja harjoitusten sisällä voidaan aina tietenkin hieman varioida vaikka niin, että on "helpompi" liike ja "vaikeampi" liike.
Se että siirryttäisiin pohtimaani malliin lisäisi tarjontaa liikunta-alan ammattilaisten tarjoamiin treeniryhmiin sekä lisäisi harrastajamääriä muissa lajeissa. Näihin palveluihin / harrastuksiin perheillä riittäisi varat, kun säästö kiekkopuolelta olisi merkittävä.
Liikunta-alan ammattilaisten treeniryhmät ovatkin sitten varmaan se kallein mahdollinen vaihtoehto ja näihin saa kyllä poltettua vähintään yhtä paljon rahaa kun jääkiekon seuratoimintaan. Muihin lajeihin voi toki tulla lisää väkeä, jos noita harjoituspäiviä saadaan alaspäin, mutta kyllähän nämäkin maksavat.
Mutta jos oheisharjoitteet napsitaan pois, se nyt on ihan selvää ettei kukaan käy ensin klo 17:30 Sentterillä jäävuorolla ja sitten lähde suoraan vaikka koripalloharjoituksiin klo 19:30 alkaen Tesomalle vaan lopputuloksena vain sen yksittäisen päivän liikuntamäärä pienenee kun lapsi on kotona klo 19 ilman oheisharjoituksia eikä klo 20 oheisharjoitusten jälkeen. Ja kuten aiemmin jo kirjoitinkin, oheisharjoittelujen poistamisella ei saada mitään merkittäviä säästöjä aikaan, mutta monilajisuus olisi toki hyvä mahdollistaa esim. sillä ettei niitä jääkiekkotapahtumia olisi 5-6 kertaa viikossa. Itse vain pahoin pelkään, että sitten meiltä löytyy 20% joka harrastaa useaa lajia, 50% joka pitää toisen lajin vähän pidempään tuossa rinnalla ja loput 30% jää kotiin pelaamaan puhelimella kun nyt kerrankin on aikaa.
Tämä lisäisi kilpailua jääharjoituksissa, kun harjoitukset toimisivat tasonmittareina. Joka kesä olisi myös try-outit joihin osallistuisivat nykyiset sekä uudet pelaajat.
Jos jääharjoitukset ja ylipäätään harjoitukset eivät ole kilpailullisia ja tasonmittareita, niin ensimmäisenä katsoisin valmennukseen päin, että miksi ei ole. Eikä oheisharjoitteiden pudottaminen tässä nyt mitenkään muuta jääharjoituksia jotenkin enemmän kilpailullisiksi, jos treenit suunnitellaan siten ettei kilpailua ole.
Try-outit ennen 15 vuoden ikää ovat mielestäni aika turhia kun nuorissa ikäluokissa on kuitenkin ykkösprioriteetti viedä isoa massaa eteenpäin, mutta tietenkin nyt jonkinlaisia tasoryhmiä on järkevä muodostaa.
Uskon että tämä malli tuottaisi lopulta enemmän huippupelaajia, vaikka jotkut matkan varrella saattaisivat valita jonkun toisen lajin ns. ykköslajikseen.
Voi olla tai sitten ei. Itse lähtisin kuitenkin siitä, että pitäisi mahdollistaa kahden tai useamman lajin pitäminen mukana pidempään kun tällä hetkellä. Nyt kun 12-vuotiaallekin alkaa olla vaikea pitää edes kahta lajia mukana ja tämä pitäisi ehdottomasti saada muutettua.