Tuosta olen vankasti eri mieltä, että Tapparalla olisi neljä "melko tasaista" kenttää, sillä kyllä se pistepotentiaali on ollut hyvinkin suuressa määrin kahden kentän varassa. Olenkin sitä mieltä, että Ilveksellä löytyy ketjujen kesken paljon enemmän tasaisuutta.
Kuten varmaan huomasit, edellä kirjoiteltiin Lehterän jälkeisestä ajasta. Tämä kattaa nyt kolme kautta.
Kaudella 23-24 mentiin viimeinen ottelu näillä hyökkäyskolmikoilla:
Levtchi-Somppi-Camper
Saviainen-Kontiola-Baptiste
Puhakka-Keskinen-Halloran
Liedes-Rauhala-Granath
Kaudella 24-25 taas näin:
Tanus-Mattila-Puhakka
Kempe-Rauhala-Nykänen
Rautiainen-Keskinen-Halloran
Mustonen-Räsänen-Ikonen
Kentät olivat tasaiset ja huimia eroja niiden välillä ei ollut.
Aivan kuten kirjoititkin, tällä kaudella ero pisteissä kahden kärkiketjun ja alaketjujen välillä on kasvanut. Tässä on ehkä enemmän syytä näiden ketjujen huippuotteissa. Rautaisesta taitaa olla turha edes puhua, hänellä on Liigan mittapuullakin todella poikkeuksellinen huippukausi menossa. Myös (numerojärjestyksessä) ykkösketju on onnistunut hyvin ja tehnyt paljon pisteitä. Kolmosketjussa esimerkiksi Keskinenkin on tehnyt muutaman pisteen enemmän kuin viime kaudella, mutta ketju on siltikin selkeästi jäänyt pisteissä huippukausia pelaavien kärkiketjujen taakse.
Tälle kaudelle Grönborg halusi fyysisemmän joukkueen. Tämän seurauksena neloseen tuli Sylvegård ja Pavel, jotka eivät pisteillä erityisemmin juhli, vaan ydinosaaminen on muissa asioissa. Aiemmilla kausilla heidän paikoillaan oli mm. Granath. Tälläkään kaudella Tappara ei ole kuitenkaan yhden ketjun varassa, selkeitä kärkiketjuja on nyt kaksi. Tuskinpa kolmosketjua on tarkoituksellisesti näitä selvästi heikoimmaksi tehty. Kärkiketjuilla menee nyt lujaa ja osittain syynä eroon on myös kolmosessa Haapalan ja Keskisen vaisuksi jääneet otteet odotuksiin nähden.