Tässä huolessa siitä mihin Ilves on matkalla ei ole kyse niinkään siitä, saadaanko meille tarpeeksi hyviä pelaajia. Minäkin olen ensi kauden kokoonpanon suhteen varovaisen toiveikas. Ikivempat Björkqvist ja Nättinen pois, raskasjalkaiset Klingberg ja Quenneville muualle, panostetaan liikkeeseen ja jalkavuuteen, Pärmäkoski on varmasti parasta mitä saatavilla on.
En tiedä kuitenkaan oletko kuinka seurannut mediaa, mutta kyllä sieltä on aika ikäviä lausuntoja kuitenkin tullut Ilveksestä. Kontiolan luonnehdinta oli että Ilves on olevinaan niin suurseuraa mutta todellisuudessa kaukana siitä. Haapalan kommentti Tapparan vaatimustasoon tottumisesta oli selvästi piikki Ilvekselle ja lisäksi Henkka kertoi voineensa Ilveksessä pelatessaan henkisesti huonosti. Mattilat kertoivat menneensä Tapparaan juuri siksi että haluavat voittaa ja se on paras paikka Suomessa siihen jne.
Ainoa joka viime kautta on millään tavalla kommentoinut on Koskela, joka pistettiin sitten ottamaan pettyneiden kannattajien reaktiot vastaan. Seppä, Jalo, Kärki, kukaan ei ole mitään kommentoinut, Ilvestyskirjastakaan ei ilmeisesti viitsitä päätösjaksoa tehdä. Se iso kysymys on, että löytyykö Ilveksestä vieläkään sitä tarvittavaa nöyryyttä myöntää että ollaan edelleen Tapparaa vuosikymmeniä tekemisessä ja toimintakulttuurissa jäljessä? Vai kuitataanko nämä vaan mouho on mouho - tyylisinä heittoina ja jatketaan tyhjän tynnyrin kolistelua? Tyydytäänkö meillä vaan peesaamaan ja olemaan se top-4 joukkue vuodesta toiseen ja miksi? Ei Kärpissäkään suuruuden vuosina ajateltu että meille riittää kunhan nyt Jokerit ja HIFK haastetaan uskottavasti vaan haluttiin olla paras koska ei ollut mitään syytä niillä resursseilla olla sitä ykköstilaa tavoittelematta.