Oliko Tappara sillassa myös Kookoota vastaan? Logiikkasi mukaan oli — vieläpä kaksi kertaa. Silti he nousivat vastaavista tilanteista voittoon molemmissa sarjoissa. Miksi Tappara pystyy tekemään tämän kerta toisensa jälkeen?
On todellakin älyllisesti epärehellistä lähteä etsimään syitä yksittäisistä jäähyistä 7 pelin sarjassa. Mainitsit, että kolmannen pelin yksittäiset tilanteet sytyttivät Tapparan liekkiin, joka kantoi mestaruuteen asti. Nyt siis haetaan selityksiä jo lähes henkimaailman asioista.
Minulle tuo kertoo yksinkertaisesti kivikovasta uskosta omaan tekemiseen, valtavasta ammattitaidosta ja laadukkaasta työstä mestariorganisaatiossa, jossa kaikki kivet käännetään, kunnes pytty on käsivarsilla.
Miten voi olla, ettei Ilves ole näiden vuosien aikana kertaakaan syttynyt samalla tavalla? Onko kyse tuurista, yksisarvisista tai kuun asennosta? Vai eikö vastustaja ole hölmöillyt oikealla tavalla sytyttääkseen Ilveksen?
Mitä jos lähtökohtaisesti myönnettäisiin, että organisaation tekeminen on edelleen todella kaukana mestaruustasosta — ei suinkaan lähellä sitä. Osaaminen ja ammattitaito eivät ole vielä riittävällä tasolla. Piste.
Mainitsit myös Kucherikin ja Utusen tilanteet olennaisina syinä siihen, miksi ei riittänyt. Olen tästä samaa mieltä. Puolustuksen laatu ja leveys ovat kuitenkin olleet tiedossa koko kauden ajan. Miksi siihen ei reagoitu, ja kenen vastuulla se on?
Sama koskee erikoistilanteita koko kauden mittakaavassa. Miksi niihin ei reagoitu, ja kenen vastuulla tämä on?
En ole yhdessäkään kirjoituksessani vähätellyt Tapparaa. Se on Suomen paras. Sen verran olen jääkiekon ja jääkiekkoilijoiden parissa työskennellyt, että tiedän mikä merkitys on itseluottamuksella. Olen tukenut kiekkoilijoita heidän uransa heikoilla hetkillä. Junnuvalmentajana olen itse möhlinyt joukkueen flown ja kääntänyt mm 4-0 johdon 4-5 tappioksi.
Kun vastassa on joukkue, jolla on voittamisen kulttuuri ja tietotaito, miten mestaruuteen edetään, niin sille ei saa antaa ainuttakaan vapaalyöntiä. Ilves murskasi Tapparan 4-0 keväällä 2025. Ilves oli voittanut viimeisen runkosarjakohtaamisen. Ottelusarja oli 2-0, takana 6-0 murskavoitto ja Rauhala epäuskoisena haastattelussa.
Jääkiekossa on vuosikymmeniä ollut lainalaisuus, että mitä pidemmälle vastustajan ykköstykit pidetään nollilla, sitä suuremmaksi heidän paineensa kasvaa ja turhautumisen myötä peli vaikeutuu entisestään.
Ja toisinpäin. Tärkeimpien pelaajien jääminen pois, muuttaa aina joukkuedynamiikkaa. Tsekkien maajoukkuepakki Kucerikin loukkaantuminen aiheutti suuren vajeen. Ilvekseltä putosi äijä, jonka ohi Tapparan härkien piti päästä, jotta pääsevät häiritsemään Pavlatin työskentelyä. Lisäksi Kucerik oli arvokas myös hyökkäyssuuntaan.
Tapparassa on valtava voittamisen kulttuuri. He eivät ole tehneet virheitä, jotka pudottaisivat heidän alhoon, niin pitkäksi aikaa, että voittamisen kulttuuri unohtuisi. Kuten Turussa tai Oulussa. Ilves on lähestynyt, olemme Areenan aikana dominoineet paikallismatseja ja toisena keväänä peräkkäin Tapparan lähettäminen kesälaitumille, olisi saattanut jo murentaa Tapparan itseluottamusta ja lisätä rintakarvoja meille.
Täällä peräänkuulutetaan tinkimätöntä ajattelua ja jokaisen millimetrin höyläämistä. Olen lähes poikkeuksetta aina valmennusjohdon ja pelaajien takana. Olisin äärimmäisen pettynyt valmennukseen ja pelaajiin, jos he eivät ole seisoneet peilin edessä ja miettineet, että minkä hemmetin takia Tappara päästettiin peliin mukaan täysin ilmaiseksi. Olisin myös pettynyt, mikäli pelaajien ja valmennusjohdon syyttävät sormet osoittaisivat tässä yhteydessä kolmikkoon, Seppä-Jalo-Koskela.
Itse näen, että toimisto tukee entistä enemmän Hölöä. Hän saa tulevaksi kaudeksi lisää apuja löytää keinoja viedä Ilvestä eteenpäin.
Ja vaikka tämä kirjoitus koskee tuota välieräsarjaa ja minun näkemystäni, miksi Tappara meidät voitti, niin siinä missä valmennusjohto kääntää kiviä ja tavoittelee ylöspäin, tulee myös koko Ilveksen johdon ja toimiston väen pyrkiä väsymättömästi eteenpäin. Heikoimmat lenkit ja huonoimmat toimintatavat tulee karsia pois.
