Maaotteluseuranta

Näinkö pliisulta Tappara-kannattajista tuntuu kun mestaruus tulee?
Ensimmäinen itse koettu mestaruus on aina ikimuistoinen, siitä eteenpäin joka kerta pahin into laantuu kerta kerrasta. Minulle 95 oli aivan ehdoton kokemus ja sehän sekoitti koko Suomen. 2011 oli kanssa hieno ja silloinkin jaksoin torille, mutta 2019 oli jo paljon rauhallisempi. 2022 olin itse paikan päällä ja se jäi sen takia erityisesti mieleen. Eilen tuli laitettua telkkari kiinni vähän aikaa ratkaisun jälkeen ja mentyä unille, aamulla jaksoin katsoa vähän joukkueen kultajuhlintaa. Enää ei jaksa. Mutta katsokaapa esimerkiksi Norjaa nyt.

Sama juttu Tapparankin kanssa. Ensimmäiset oman seuraamisen aikana tulleet mestaruudet muistaa kuin eilisen päivän, torille kultajuhliin oli pakko päästä, mutta nykyään sarjan jälkeen voi nauttia lasin kuohuvaa ja lähteä kotiin nukkumaan. Juhlintaan ei jaksaa enää lähteä. Eipä monet muutkaan Tapparan kannattajat jaksaneet enää torille lähteä pelin ratkettua. Heti kun Ilves puolestaan voittaa mestaruuden, Tampere sekoaa täysin ja juhlat on ihan eri tasoa. Sama juttu olisi käynyt Kouvolassa ja Lappeenrannassa, Kuopiossa näin jo kävi. Heti kun mestaruuksia alkaa tulla useampi, juhlinta muuttuu hillitymmäksi. Sama juttu pelaajillakin, ensimmäinen voitettu mestaruus lämmittää eniten.

Itseäni esimerkiksi CHL:n finaaliottelut melkeinpä jännittivät enemmän kuin Liigan ratkaisuottelut niinä kausina.
 
Hieno mestaruus, hieno joukkue, hieno valmennus.

Meidän kotimaisen liigan tasosta kertoo paljon se ettei sieltä mahdu yhtään, ei yhtään pelaajaa Suomen maajoukkueeseen. On pelaajia Sveitsin sarjasta, Tšekin sarjasta, Norjan, niin Norjan sarjasta jne jne..

Mutta hieno mestaruus! Nautitaan tästä! Liiga alkaa taas kohta ja meidän ilvesläisten nauttiminen kiekosta loppuu siihen.
 
Ensimmäinen itse koettu mestaruus on aina ikimuistoinen, siitä eteenpäin joka kerta pahin into laantuu kerta kerrasta. Minulle 95 oli aivan ehdoton kokemus ja sehän sekoitti koko Suomen. 2011 oli kanssa hieno ja silloinkin jaksoin torille, mutta 2019 oli jo paljon rauhallisempi. 2022 olin itse paikan päällä ja se jäi sen takia erityisesti mieleen. Eilen tuli laitettua telkkari kiinni vähän aikaa ratkaisun jälkeen ja mentyä unille, aamulla jaksoin katsoa vähän joukkueen kultajuhlintaa. Enää ei jaksa. Mutta katsokaapa esimerkiksi Norjaa nyt.

Sama juttu Tapparankin kanssa. Ensimmäiset oman seuraamisen aikana tulleet mestaruudet muistaa kuin eilisen päivän, torille kultajuhliin oli pakko päästä, mutta nykyään sarjan jälkeen voi nauttia lasin kuohuvaa ja lähteä kotiin nukkumaan. Juhlintaan ei jaksaa enää lähteä. Eipä monet muutkaan Tapparan kannattajat jaksaneet enää torille lähteä pelin ratkettua. Heti kun Ilves puolestaan voittaa mestaruuden, Tampere sekoaa täysin ja juhlat on ihan eri tasoa. Sama juttu olisi käynyt Kouvolassa ja Lappeenrannassa, Kuopiossa näin jo kävi. Heti kun mestaruuksia alkaa tulla useampi, juhlinta muuttuu hillitymmäksi. Sama juttu pelaajillakin, ensimmäinen voitettu mestaruus lämmittää eniten.

Itseäni esimerkiksi CHL:n finaaliottelut melkeinpä jännittivät enemmän kuin Liigan ratkaisuottelut niinä kausina.
Ihan aluksi annan Pendolle anteeksi Ilves ajan sekoilut (sitä hän on varmaankin minulta odottanut). Toiseksi Sasha on maailman ihanin mouho, eikä suotta sanottu Suomen kaikkien aikojen pelaajaksi.

Mitä tuohon Rautakorven Haamun kokemussuoraan, niin ajatukset samat. Itselle 95:set oli uskonnollinen kokemus. Sen jälkeen vaikea kokea mitään lähellekkään samaa (paitsi tuleva Ilveksen mestaruus). Kyllä torilla olijoiden määrästä (4x torilla käyneenä) huomasi, että ei se ihan samaa enää ole, kun sen on jo monasti saavuttannut. Jos vertaa vaikkapa, tämän mestaruuden, Suomessa voitetun ja 95 kullan väkimäärää, niin 2022 torilla oli 2-3 kertaa enemmän väkeä ja 1995 ehkä 5-6 kertaisesti (ainakin). Aikalaiset muistavat, että Hämeenkatu oli käytännössä suljettu liikenteeltä väkeä oli niin helvetisti.

No summa summarum, silti on upeaa voittaa urheilussa ja eilen oli kentällä ehkä paras mm-ryhmä ever!!

Kiitos Annunen, Pendo, Konsta, Sasha ja kumppanit. Olette kovia!!
 
Hieno mestaruus, hieno joukkue, hieno valmennus.

Meidän kotimaisen liigan tasosta kertoo paljon se ettei sieltä mahdu yhtään, ei yhtään pelaajaa Suomen maajoukkueeseen. On pelaajia Sveitsin sarjasta, Tšekin sarjasta, Norjan, niin Norjan sarjasta jne jne..

Mutta hieno mestaruus! Nautitaan tästä! Liiga alkaa taas kohta ja meidän ilvesläisten nauttiminen kiekosta loppuu siihen.
Onneksi näin on. Turha ketään on Liigasta tuonne tuoda. Huiput pelaa muualla. Mitä vähemmän, sitä parempi.
 
Takaisin
Ylös