Niilon Pojat

FF5 jäsen Åkermanni: "Lisäksi kiellot menivät täysin oikeille henkilöille. Jokainen penaltya saanut rikkoi sääntöjä niin, että silminnäkijät pystyivät vahvistamaan heidän henkilöllisyytensä. Ainoastaan yksi Niilon Poika pääsi pälkähästä, mutta hänestäkin on annettu tarkat tuntomerkit ja muut tiedot vastaavan varalle."
Edes Kurikassa ei tippunut mämmikippo kun tämän kuuli mikäli pitää paikkaansa
 
Viimeksi muokattu:
FF5 jäsen Åkermanni: "Lisäksi kiellot menivät täysin oikeille henkilöille. Jokainen penaltya saanut rikkoi sääntöjä niin, että silminnäkijät pystyivät vahvistamaan heidän henkilöllisyytensä. Ainoastaan yksi Niilon Poika pääsi pälkähästä, mutta hänestäkin on annettu tarkat tuntomerkit ja muut tiedot vastaavan varalle."
Tämä on ihan mielenkiintoinen tieto, mutta sen ylle kyllä luo jonkinlaisen varjon, että viestintuojana on eilen vitosfoorumille rekisteröitynyt nimimerkki, jonka kaikki kuusi viestiä ovat melko provosoivaa Niilon Poikien nälvimistä.

Voihan tuo toki pitää paikkansakin. Kuten aiemmin kirjoitin, niin paha arvioida, kun faktat puuttuvat ja vähäisetkin tiedonmuruset tipahtelevat sieltä täältä. Niiden tietojen todenperäisyydestäkään ei ole automaattisesti mitään takeita.
 
Mukavaa juhannuspyrojen jälkeistä viikkoa eloonjääneille. Oon vähän hidas kommentoimaan tapahtumia mutta nyt olis kolme pointtia.
  1. Pyrot. Peli on pyhä, ja pyroja voi arvioida suhteessa pelitapahtumaan. Parhaat pyrotukset kohottaa pelitapahtuman tunnelman tappiin ennen alkuvihellystä - jota ne voivat tosin hiukan viivästyttää, mutta sehän ei haittaa ketään. Pelin keskeyttäminen pyrojen takia voi pahimmillaan häiritä omaa joukkuetta. Näinhän kävi lupilaisille Turussa hiljattain, kun aiheuttivat pelin keskeytyksen kesken oman joukkueensa hyvää virettä, ja lopputuloksena HKJ hävisi TPS:lle; hauskaa meille kaikille mutta samalla hyvä esimerkki surkeasta pyrottelusta. Toisaalta meikäläisten Ilves-TPS-ottelun sarjamuotoiset tulitikkuleikit ei yltäneet tunnelman nostattamiseen, joten sikäli ne olivat turhia, joskin naurattaa ajatus niiden vaarallisuudesta. Ihme töppäilyä on pudotella tuhkia kentälle niin että pelaajat joutuvat potkiskelemaan soihtujen tumppeja pois tieltä. Viranomaissuuntaan voi vain toivoa arkijärkeä, suhteellisuudentajua ja kissa-hiiri-leikin välttämistä. Mutta tosiasia on, että omaa toimintaa on helpompi säädellä kuin poliisin toimintaa.
  2. Boikotti. On tehokkaita ja tehottomia boikotteja. Saksan stadioneilla näkemistäni tehokkaimmat toimivat hiljaisuuden ja räjähtävän kannatuksen kontrastilla. Kannattajien hiljainen läsnäolo, hiljaisena muurina seisominen - ja vartin tai 20, 30 tai 40 minuutin kohdalla kannatukseen räjähtäminen on huikea manifesti koko stadionille. Siinä tulee selväksi, mitä peli on ilman ääneenkannattajia ja heidän kanssaan. Huono vaihtoehto on jäädä fyysisesti pois ottelusta. Varsinkaan me ei olla niin tunnettu ryhmä, että kukaan vähänkään ulkopuolinen käsittäisi poissaoloa yhtään mitenkään. Jopa Ruudun selostaja oletti, että kannattajat on MM-kisoista väsyneinä jättäneet tulematta Jaro-peliin. Ei siis toiminut. Boikotti osuu väärään kohteeseen: omiin pelaajiin ja joukkueeseen. Paikalle tuleminen on omien puolella seisomista. Se, mitä äänellä tehdään, voidaan valita tilanteen mukaan. Ja mietin, oliko boikottipäätös kaikilta osin ”yksimielinen”.
  3. Niilon Pojat. Tässä keskustelussa on vilahdellut omituisia näkemyksiä Niilon Pojista ja ilmeisiä väärintulkintoja chanteista. Niilon Pojat on Ilves-jalkapallon rekisteröity kannattajayhdistys, jonka jäseneksi pääsee maksamalla jäsenmaksun, lue täältä: Niilon Pojat. Niilon Pojaksi voi identifioitua hankkimalla kausikortin, tulemalla päätyyn ja liittymällä chantteihin. Nimi on huolella valittu seuran perustajan ja klassisen seuran nimiehdotuksen mukaan, ja siksi se kantaa mukanaan arvokasta traditiota. Parhaat chantit - kuten svengaava ”Tämä paita täytyy ansaita” - eivät ole kannattajien vaan seuran kohottamista, siinä ”paita” viittaa paikkaan joukkueessa, joko pelaajien tai kannattajien riveissä, ja sanomana on että yhdessä annetaan kaikkemme ja tehdään parhaamme. Samoin klassikkohuuto ”Ketä me ollaan, p**le - Niilon Pojat, Tampere” on aidosti energinen nostatushuuto erityisesti pelin huteralla hetkellä; kirosanaksi Agricolan virheellisesti tulkitsema, vanha balttilainen ukkosta tarkoittava lainasana p**le on nostettu huudossa oikeaan rooliinsa, energianjyrähdykseksi, ja se rimmaa sattumalta hienosti Tampereen kanssa - ja jos halutaan, se tuo mieleen myös Tammerkosken mielettömän energian. Chantti on vahvasti paikallinen, traditioon liittyvä, rimmaava ja kaikin puolin yksinkertaisesti nerokas, enkä käsitä miten kukaan Ilvestä tukeva futisihminen voi vastustaa sitä.

    Je suis Niilon Poika, keltavihreetä kannan ylpeenä.
 
Takaisin
Ylös