Ilveksen juniorikiekkoilu

Dale Derkatch sanoi:
Jäitä hattuun. Kyseessä ei ole mikään Barkov joka oli tuossa iässä 190cm ja painoakin sopivasti. U20 harkkapeliläpsyttelyissä ei vielä fysiikka ole iso ongelma, mutta U20 runkosarjassa ja poffeissa uskon että on. Liiga pelit ei muuta kuin nosta loukkaantumisriskiä. Antaa pojan rauhassa kasvaa aikuiseksi.
Laajenna klikkaamalla
Juuri näin. Runkosarja pelit tulee oleen ihan erilaisia ku nää harkkapelit.
 
Muistatteko kun Koulukatu-episodin aikaan palstoilla liikkui väitteitä siitä kuinka nyt tulee tapahtumaan seurasiirtoja Ilveksestä mouhoihin ihan vaan koska Osasto ja Ilves on pahapaha? Vihjailtiin jopa "sen kaikkein lupaavimman juniorin" hyppyä toiseen leiriin.

Kirjoitin tästä aiemminkin, mutta onko kellään listattuna sitä että kuinka paljon Ilveksen ja Tapparan välillä tapahtui kesällä siirtoja?
 
Tappara on karsinut junnutoiminnan kuluja mm. kämppien osalta. Eivätköhän nämä ja luvatut mahdollisuudet paina vaakakupissa enemmän, kun perheet valitsevat seuroja.
 
Ei liity sinällään mihin tässä ketjussa on viime aikoina kirjoiteltu, mutta pakko heittää omia ajatuksia tästä meidän junioriputkesta.

Junioriputken sakkaaminen ei ole pelkkä urheilullinen ongelma, vaan sillä on suora ja hemmetin kallis kytkös Ilveksen talouteen. Kun omia huippulupauksia ei saada leivottua kärkikierrosten NHL-varauksiksi ja sitä kautta Liiga-miehistön rungoksi, menetetään vuosittain satojatuhansia euroja pelkkinä NHL-kasvattajakorvauksina. Nämä ovat juuri niitä puhtaita euroja, joilla rakennettaisiin taloudellista puskuria, vaikka toki naapurissakin iso osa niistä pelaajista, joista korvauksia kuittaillaan, ovat muualta tulleita. On heillä kuitenkin heittää tiskiin viime vuosilta Barkovin ja Laineen tasoisia omia kasvatteja etunenässä.

Tämä nykytilanne on saatu aikaan vuosien ja vuosikymmenten pitkäjänteisellä "työllä" jo aivan pikkujunnuista alkaen. Jos suhtautumista vertaa vaikkapa naapuriin, erot arjessa ja vaatimustasossa ovat olleet silmiinpistäviä. Meidän strategian ja toimintatavan mukaan joukkueet alkavat pelata tuloksesta ja voitosta vasta noin kaksi vuotta naapuria myöhemmin, mikä ei voi olla näkymättä myöhemmin. Sama juttu fysiikkapuolella, eli oikealle salille ja tavoitteelliseen harjoitteluun siirrytään ilmeisesti vasta kolme vuotta myöhemmin. Urheilullisesti ollaan pikkujunnuista pitäen opetettu lähes "voittoa tavoittelemattoman seuran" mentaliteettia. Toki joukossa on yksittäisiä poikkeuksia kuten Nybergit, mutta he ovat pelkkiä poikkeustapauksia, jotka ovat saaneet taitonsa ja pohjansa jostain ihan muualta kuin Ilveksen joukkuetoiminnasta.

Junioripuoleen on toki panostettu myöhemmin, mutta aivan turhan myöhään, ja ennen kaikkea onko panostettu vieläkään tarpeeksi? Millaiset ovat edes harjoitteluolosuhteet verrattuna naapuriin? Naapurissa junnut käyvät salilla käytännössä samassa paikassa kuin jäälläkin, kun taas Ilveksen jätkät joutuvat treenaamaan huomattavasti kauempana ja todella huonolla salilla. Arjen sujuvuudessa ja olosuhteissa annetaan tässäkin valtavasti tasoitusta.

Ei se pelkkä omien junnujen edustukseen nostaminen itsearvoisesti mitään autuutta ole, jos pohjat puuttuvat. Kyse on ennen kaikkea siitä, millaisella vaatimustasolla, fysiikalla ja voittamisen kulttuurilla niitä pelaajia sinne liigajoukkueen kynnykselle leivotaan.
 
Olet ihan oikeassa. Nyt ilmeisesti naapuri on avaamassa Sentterin hallin viereen (salibandyhalliin) uutta tilaa, jonka se on ostanut aiemmin HDC nimellä Veskassa toimineelta yritykseltä. Luistelumattoa, isoa kaukaloa ja laukaisutilaa. Jotain meidän pitäisi keksiä, muuten ero vain kasvaa entisestään.
 
Juu, vaikuttaa siltä, ettei johdolla ole riittävästi rohkeutta puuttua tilanteeseen.

Kyseisellä mestarilla oli mielestäni merkittävä rooli Koulukadun tapahtumien kärjistymisessä. Osaston toimintaan ei puututtu ajoissa edes huomautuksilla, minkä seurauksena tilanne eteni lopulta siihen pisteeseen, että tapahtuma jouduttiin keskeyttämään välittömästi. Herra patsasteli katsomon edessä tyytyväisenä ja totesi, että "hyvä meininki".

Pidemmällä aikavälillä vielä suurempi haitta on seuramme maineen rapautuminen. Yhä useammin kuulee, että kyseinen mestari tai hänen ohjeistamansa joukkuevalmennus ottaa yhteyttä muiden Pirkanmaan seurojen lupaaviin, jopa 11–12-vuotiaisiin junioreihin ja houkuttelee heitä seuraamme suurilla lupauksilla.

Nyt osa näistä lupauksista näyttää purkautuvan pelaajien pettymyksinä. Samalla naapuriseurat ovat alkaneet toimia vastaavalla tavalla, koska aiemmin noudatettua herrasmiessopimusta, jonka mukaan alle 15-vuotiaita pelaajia ei aktiivisesti rekrytoida, on rikottu räikeästi.

Jos tähän ei puututa nopeasti, seuraukset voivat olla seuralle erittäin vakavat. Laiva on pahasti kallistumassa.
 
Edelliseen liittyvänä esimerkkinä voidaan mainita U18-ikäinen Justus Kesä, joka onnistui tänään harjoitusottelussa hyvin entistä seuraansa vastaan. Seuranvaihdon taustalla vaikuttivat ilmeisesti ainakin Koulukadun tapahtumat sekä kokemus siitä, ettei hänen osaamistaan arvostettu riittävästi. Tilastojen perusteella Kesä on ollut naapuriseuralle todellinen vahvistus.

Muuten U18-joukkueen esitys Tapparaa vastaan perjantai-iltana jäi täysin ponnettomaksi. Vastustajan kokoonpanossa oli vain kuusi vuonna 2009 syntynyttä pelaajaa, kun meidän kokoonpanossamme heitä oli 11.

Hyökkäyspelaaminen ainoastaan vastahyökkäyksiin, jotka avautuivat vastustajan virheitä. Kamppailupelaaminen vaikutti suoraan sanoen neitimäiseltä. Onneksi myös Lukolla, Espoolla ja Ässillä näyttää olevan vaikeuksia, joten sarjapaikan säilyttäminen on edelleen täysin mahdollista.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy vastataaksesi
Takaisin
Ylös