tupsukorva1234
Rivipelaaja
- Viestejä
- 15
U18 joukkueella todella tuskaista. Tänään 4-7 tappio jokereille ja Sm-sarjassa kuuden ottelun jälkeen ei vielä pistettäkään.
ILVEKSEN ja haastajien A(u20)-,B(u18)-,C(u16)- juniorit
- Viestiketjun aloittaja oulu
- Alkaa
Valkovenäläinen
Rivipelaaja
- Viestejä
- 14
Joukkue on todella paska puolestaan Siä maalivahdit joutuu pelaan ihan yksin.
tupsukorva1234
Rivipelaaja
- Viestejä
- 15
Kyllä joukkueen pitäisi ainakin paperilla olla kilpailukykyinen, sillä nollaseiskat sekä kasit pärjäsivät molemmat vielä u16 ikäluokassa loistavasti.
Valkovenäläinen
Rivipelaaja
- Viestejä
- 14
Olin katsomassa pelin ja aivan kamalia virheitä tulee jatkuvasti.
HockeyOssi
Rivipelaaja
- Viestejä
- 23
Yllättääkö tämä jotenkin? Sillä ei ole väliä onko ikäluokka hyvä vai huono vielä U16 vaiheessa, niin kyllä se viimeistään U18 vaiheessa onnistutaan tunaroimaan.
Siinä kannattaisi seuran miettiä, että miksi näin käy vuodesta toiseen.
Lätkäaddict
Rivipelaaja
- Viestejä
- 39
Ei yllätä yhtään… Tämä on juurikin se asia, jota olen itsekin täällä nostanut joitakin kertoja esiin…. Pienessä päässä tehdään tosi hyvää duunia lasten kanssa ja se tekeminen kantaa vielä tuon U16 vaiheen, jossa menestystä on tullut jo pitemmän aikaa, mutta sitten tapahtuu jotakin… Tekemisen/harjoittelun laatu putoaa ja muut seurat painaa molemmilta puolin ohi… Ihan sama millaisia ikäluokkia tulee, ne onnistutaan mokaamaan U18 tai viimeistään U20 vaiheessa. Kyllä Ilveksen kokoisen seuran pelaajapolku pitäisi olla niin laadukas, että joka vuosi U16, U18 ja U20 olisi keväällä vähintään pudotuspeleissä, mutta mieluiten mitalipeleissä…
HockeyOssi
Rivipelaaja
- Viestejä
- 23
Aamen. Näillä pelaajamassoilla pitäisi olla joka ainoa vuosi top nelosessa, sekä U18, että U20 ikäluokissa.
On se niin hirveää puuhastelua, että eikö siellä ala ”päitä” tippumaan jo pikkuhiljaa. Kuinka kauan nämä samat tunarit saa puuhastella siellä junioreiden vanhempien rahoilla??
Ennen oli Liigajoukkue yleinen naurun aihe, mutta nyt se on U18 ja U20 juniorit, jotka onnistutaan järjestelmällisesti tuhoamaan vuodesta toiseen. Se on oikeastaan sellainen suoritus, että siihen ei moni pystyisi edes yrittämällä. Korjaan: kukaan ei pystyisi edes yrittämällä.
Simulakin oli pari edellistä kautta hyvä valmentaja U16 vaiheessa, mutta nyt on kupoli niin jumissa, ettei taida hallilta kotiin osata ja joukkueen dynamiikka on hajonnut ihan täysin.
Vai ohjaillaanko siellä ylhäältä päin???
Vaikea uskoa, että kaikki voi muuttua yhdessä vuodessa noin huonoon suuntaan, vai eikö todella vaan kompetenssi riitä?
Toki täytyy muistaa, että kupoli on pettänyt joka ainoa kausi sitten tosipeleissä. Ihan sieltä B2/B akatemia ajoilta saakka.
U20 hyvävelikerho nyt on jo sellaisella mallilla, että siitä ei jaksa enää edes jauhaa. Paska mikä paska, mutta eiköhän siellä Karjalaisen poika jollain ilveellä Liigaan kuitenkin hoideta.
Se lienee pääasia kuitenkin.
jaskajokunen
Tulokas
- Viestejä
- 7
Ilveksen kilpatoiminta on isoista logoseuroista Suomen heikointa. Tuo on usealta agentilta kuultu suoraan, kun hallilla juttelee heidän kanssaan toisinaan. Ilveksessä keskitytään liikaa vääriin asioihin, mutta unohdetaan että sen jääkiekon pelaamistakin pitäisi välillä treenata. Se on ihan sama kuinka hienosti osaat luistella kentän ympäri, kun sillä ole todellisuudessa mitään käyttöä pelitilanteissa josset ole tasoa Connor McDavid tai Cale Makar. U18-vaiheessa Ilveksessä pelaajat vierotetaan jääkiekosta pois ja tulos näkyy kentällä tällä hetkellä. Yksinkertaisuudesta se kiinni tällä hetkellä on ja perusasioissa puutteita.
Jokaisen kannattaa käydä vertaamassa ikäluokka kerrallaan harjoittelua Tappara vs Ilves. Tappara on useamman agentin suulla kerrottuna Suomen kärkiorganisaatio junioripelaajan treenaamisen polun rakentamisessa. Siellä on vain liikaa suhmurointia joukkueiden sisällä, mikä jarruttaa menestystä ja kehitystä. Finnish Selects ja valmentajien poikia suositaan toisinaan liikaa, vaikka varmasti ihan hyviä poikia ovatkin. Myöskään ihan suoraan kokonaisuutta fyysisistä ominaisuuksista ei Tapparassakaan ymmärretä, että ennemmin kannattaisi keskittyä 175cm puolustajaan enemmän kuin 155cm puolustajaan, vaikka hänen taidot olisivatkin 5% paremmat 13/14-vuotiaana. Taitoihin voi valmentamalla vaikuttaa isosti yhdenkin kauden aikana, mutta geeneihin ei. Ne on ja pysyy, mutta teränkäytöt, kiekonhallinta, laukominen ja syöttäminen ovat harjoiteltavissa olevia asioita.
Jos sauma aukeaa kannattaa käydä kattomassa Pelicansin U20 tai Lukon U20 treenejä. Siellä mennään koko ajan päästä päähän jokaisessa harjoitteessa syötellen ja jokainen harjoite sisältää monta osaakin, jolloin hereillä pitää olla koko ajan, ihan kuin pelissä. Treenien korkea luistelumäärä näkyy sitten peleissä ja molempien pelinopeus aivan sarjan eliittiä. Pelaamisen kuntopohjakin aivan eri tasoa kuin monilla muilla joukkueilla, koska siellä treeneissä harjoitellaan yksilötaitoa pelin kautta. Molempien treeneissä on paljon kilpailua, joka motivoi jokaista yrittämään enemmän.
Valmentaja voi olla kuka tahansa, vaikka U18 Simula joka palkittiin Pohjola-leirin parhaana valmentajana 2023, mutta seuran kulttuurin luovat ihan muut. Valmentajat toteuttaa johtajien suunnitelmia ja jos johtajat eivät omista niitä jälki on Ilveksen näköistä U18&U20 sekamelskaa. Valmennuksesta 90% pitäisi olla valmentajan luomua & hänen näkemystään jääkiekosta ja 10% johtajien määräämiä raameja. Seuran tehtävä olisi tukea valmentajaa hänen urallaan antaen palautetta peleistä ja treeneistä, kuten esim. Pekka Virta tällä hetkellä toimii muutaman juniorivalmentajan apuna.
Mutta, jos jotain hyvää vaikka tuosta Ilveksen U18 pitää etsiä niin he pääsee maalipaikoille ja saavat paikat ratkoa pelit. Maalinteko-osaaminen ollut luokatonta ja paljon hyviä paikkoja hukattu. Laukausosaamistakin pitää harjoitella ja eri toten Ilveksen pakeilla se on aivan luokatonta. Puolustajan pitää osata nykypäivänä sekä liikkua viivassa, hallita kiekkoa että toimittaa kiekkoa maalille. Jokaisen ei tarvitse olla mikään Cole Hutson tai Quinn Hughes tason viivatanssija, mutta vähimmäistavoite nykypäivän jääkiekon puolustajalle pitää olla kiekon maalille toimitustaito ja pelinluku ettei hakkaa kiekkoa joka kerta päin ensimmäistä pelaajaa. Siihen päälle sitten voi ruveta rakentamaan viivatansseja, viivanousuja, poikkisyöttöjä ja muita.
Jokeri-pelissä Ilveksen pakkien toimituksen 5vs5 maalia kohti: 1. erä 1 (Kuukasjärvi), 2. erä 3 (Salo, Keskitalo, Kauraniemi), 3. erä 0. Tuo on tollainen potkulaudalla moottoritielle tason suoritus, kun sieltä ripareista tehdään aika iso osa jääkiekon maaleista. Joko välittömästi tai jälkitilanteissa, kun pelaajien paikat ovat sekaisin. Sitä kiekkoa pitää saada nykypäivän 5vs5 jääkiekossa nimenomaan pakeilta maalia kohti, jonka jälkeen hyökkääjien tehtävä on voittaa maalin edustalla 2vs2 kamppailu ja saada uudelleen kiekko kohti maalia riparista tai kierrättäen takaisin omille viivaan. Tuo on juuri nimenomaan valmennuksen tehtävä ruveta tämän ikäisiä opettamaan viivasta laukomaan maalille oikeaoppisesti. Pitää osata lukea peliä niin ettei lauo päin ensimmäistä pelaajaa. Pitää osata lukea peliä, että milloin kannattaa heittää kiekko päätyyn. Pitää nähdä kenttää, että milloin kannattaa heittä pakki-pakki ja huutaa vaikka perään lauo. Kaikki ovat U18-U20 SM-pakeille perusasioita, mutta Ilveksen pakeilla on yksi periaate: Kiekko päätyyn tai äkkiä pois lavasta. Pelirohkeus on aivan nolla jokaisella.
Hyökkääjien pitää tehdä koko hyökkäyspelaaminen, mikä on aika vaikeaa 5vs3, kun vastustaja luonnollisesti pyrkii estämään ne yritykset. Tuo pakkien pelirohkeuden puute myös näkyy siinä, että Ilves ei pääse useasti edes omista pois paineen tullessa. Hyökkääjät joutuu luistelemaan pitkiä matkoja kiekollisena, että edes saadaan kiekko alueelle. Kyllä, voisi sanoa että se on hyökkääjien tehtävä, mutta siinä menetetään suoraan nopeiden hyökkäyksien mahdollisuus, joita hyvillä avaussyötöillä saadaan aikaan. Vastahyökkäyksiä karvauksen myötä ei tule lähes yhtään, joka taas olisi hyökkääjien tehtävä pyrkiä häiritsemään kaverin hyökkäykseen lähtöä. Peli harvoin aaltoilee niin, että hallinta olisi pelin kulku esim. Ilves hyökkäys, Ilves hyökkäys, vastustaja hyökkäys, Ilves hyökkäys, Ilves hyökkäys, jne. Se on usein sitä peruskiekkoa minä, kaveri, minä, kaveri, minä, kaveri. Annetaan vastustajalle omat kiekolliset hetken tarkoituksella, kun tota tarpeeksi kauan tehdään pelin aikana oho hupsis, se kääntyykin kaveri, kaveri, minä, kaveri, kaveri, minä.
Pelillisesti kaikki ei ole paskaa, mutta pelin sisällä on asioita, jotka eivät tue nykypäivän jääkiekkoa tarpeeksi. Tähän kohtaan vielä muistutuksena Ilveksen U16 (08) oli viime kaudella sarjan ylivoimaisesti paras joukkue, mutta HIFK:n maalivahti ryösti mestaruuden. Voisi siis sanoa, että ensi vuonna Ilveksen pitäisi olla U18 SM-sarjan mestarisuosikki pääikäluokan ollessa 2008 syntyneet. Ilveksen 2009 syntyneet (ja muutama nuorempi) kuitenkin tarjoaa myös erinomaisen tuen tuolle tavoitteelle.
HockeyOssi
Rivipelaaja
- Viestejä
- 23
Niin ja 2007 syntyneet taisivat olla runkosarjan voittajia U16 SM:ssä ja Play-Offien neljäs. 2005 syntyneet johti U16 SM sarjaa ihan ylivoimaisesti, kunnes korona sotki sen.
Mitäs näistä nyt sitten on jäljellä? Eipä juuri muuta, kuin tuhottuja pelaajia ja ne kynnelle kykenevät, joilla oli järkeä päässä ja vanhemmilla resursseja siirtyivät muualle tuosta ”via dolorosasta.” Tai osa toki pakotettiin siirtymään.
Ketäs näitä nyt oli: Rautiainen Tappara Liiga, Kärki Tappara Liiga, Vatjus Lukko, Tukiaiset Lukko, Heinonen Lukko, Puikkonen Hermes, Keltikangas Hermes, (Nuorempi tuli jostain kumman syystä takaisin), Rajala Tappara, Hilden Tappara, Hölli KooKoo, Jokirinne HPK, Järventie x2 Tappara ja lukuisia muita tässä ihan muutaman vuoden aikana. Suurin osa noista pelaa juniorimaajoukkuissa tai Liigassa.
Pitäiskö siellä lämpimässä officessa vähän miettiä, että mitä täällä tapahtuu? Vai pitäisikö Sepän antaa kenkää suoraan koko porukalle. Siellä on kaikenlaista Hannu Toivottelijaa ja jos jonkinlaista tirehtööriä päätöksiä tekemässä.
Eiköhän ne näytöt ole annettu. En ihan heti keksi yhtään työpaikkaa, jossa noilla meriiteillä ei olisi kenkää saanut.
hanhenkaula
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 340
Voi kun voisikin olla vielä enemmän samaa mieltä...!
Varsinkin Hannu Toivo tuntuu olevan erittäin onneton roolissaan.
Ei tuollaista määrää "huippupelaajia" menetetä per ikäluokka, jos asioita ei tehdä katastrofaalisella tasolla väärin. Tuosta määrästä puoletkin on liikaa Ilveksen tasoiselle organisaatiolle.
Kyllä iso savotta on edessä, että junnupuoli tuosta tokenee.
Alkaa officen tuulettamisella junnuista vastaavien osalta. Jatkuu sillä, että käytetään edes hieman enemmän resursseja uusien hankkimiseksi. Kuitenkin täytyy muistaa, että junnupuolella valmennuksen korvaukset ovat tasoa "tonni ja toppapuku" kaudesta, eli ykköstonnien lisäpanostuksella voidaan hankkia markkinasta käytännössä ketä tahansa, jos vain Tampereelle suostuvat tulemaan. Rahallinen panostus tässä ei ehkä niinkään ratkaise, vaan halu ja osaaminen korjata asia.
Ja eiköhän tuo rahallinen panostus tule takaisin, kun saadaan omista pojista kasvatettua liigatasoisia ukkoja tai jopa sinne kirkkaimpaan. Lisää Nymaneita, Ikosia ja Suomia kiitos!
Pok
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 11 969
Toisaalta 13-14-vuotiaana 155 cm pitkä voi kuitenkin aikuisena olla pidempikin kuin se silloin 175 cm pitkä, jos jälkimmäisellä kasvaa jo parta ja ääni on möreä, mutta 155 cm pojan murrosikä ei ole kunnolla edes alkanut. Itse esimerkiksi olin vielä tuon ikäisenä jotain tuota pituusluokkaa, tai tuskin noinkaan pitkä ja lopulta kuitenkin 184 cm, eli keskipituista pidempi. Muutama vuosi sitten ala-asteen luokkakokouksessa näin porukkaa niin se aikanaan luokan ylivoimaisesti pisin jätkähän oli meikäläistä lyhempi ja ylä-asteen kasiluokan todella pitkän luokkakaverin erittäin lupaava futismaalivahtiura tyssäsi A-junnuiässä lyhyyteen (jäi 178-senttiseksi, jonka oli varmaan jo silloin kasiluokkalaisena).
Viimeksi muokattu:
Coiggari
Tulokas
- Viestejä
- 5
Joudun hieman ottamaan sanojani takaisin ja tällä hetkellä tämä U-18 joukkue näyttää olevan pelillisesti "eksyksissä". Nyt aletaan olemaan pakkovoittojen edessä ja silloin mikään ei ole helppoa, rentoudesta puhumattakaan. Simulalla ei ole ollut vastaavaa tilannetta aikaisemmin ja runkosarjat ovat olleet yleensä menestyksekkäitä. Nyt todellakin punnitaan tämä joukkue ja valmennus.
Kuten moni tälläkin palstalla todennut, niin U-18 ja U-20 joukkueiden menestys ihmetyttää kyllä vuosi toisensa jälkeen. Nyt on menty niin monta vuotta, että on kerta kaikkiaan pakkko tehdä muutoksia. Nuoremmissa ikäluokissa on paljon pelaajia sekä myös lahjakkaita yksilöitä. Tämän pitäisi antaa erittäin hyvät mahdollisuudet kasvattaa omia junnuja, mutta tämä "pullonkaula" näyttää alkavan U-16 vaiheen jälkeen. Keskitytäänkö harjoittelussa oikeisiin asioihin, onko toiminta systemaattista ja kuka johtaa tätä toimintaa viime kädessä?
Kuten moni tälläkin palstalla todennut, niin U-18 ja U-20 joukkueiden menestys ihmetyttää kyllä vuosi toisensa jälkeen. Nyt on menty niin monta vuotta, että on kerta kaikkiaan pakkko tehdä muutoksia. Nuoremmissa ikäluokissa on paljon pelaajia sekä myös lahjakkaita yksilöitä. Tämän pitäisi antaa erittäin hyvät mahdollisuudet kasvattaa omia junnuja, mutta tämä "pullonkaula" näyttää alkavan U-16 vaiheen jälkeen. Keskitytäänkö harjoittelussa oikeisiin asioihin, onko toiminta systemaattista ja kuka johtaa tätä toimintaa viime kädessä?
Jäähykuningas18
Luottopelaaja
- Viestejä
- 6 871
Siis mitä helvettiä siellä tapahtuu? On puhuttu että A-junnuissa ei pärjätä mutta että sieltä on nuoremmista ikäluokista nousemassa huippulupauksia. Nytkö sekään ei enää pidä paikkaansa?! Vittu että alkaa sylettämään kun tätä yhtä tärkeimmistä seuran osa-alueista ei tunnuta saavan millääb kuntoon vaikka sinne tuodaan kaikenlaista osaajaa kausi kauden perään.
Kehveli
Rivipelaaja
- Viestejä
- 87
Aika kovaa kritiikkiä tulee nyt U18 joukkueen suuntaan, joukkue oli kuitenkin alkusarjassa sijalla 4 ja siinä sarjassa kuitenkin pelasi samat joukkueet muutamaa lukuunottamatta kuin nyt. Nyt on tappiota tullut mutta ei niissä peleissä kuitenkaan ilves ole pesukoneessa ollut, vaan pelit ovat vain muutamien virheiden takia kääntyneet vastustajille. Kun tulee tappioita niin varmasti tulee sitä myöten turhaa puristamista pelaajilleja myös valmennukselle. Onnistumiset usein poikivat uusia onnistumisia ja toivottavasti niitä nyt alkaa vuodenvaihteen jälkeen jälleen tulemaan. U18 joukkueen toiminta on erittäin ammattimaista ja pelaajia kehittävää, siitä ei tarvitse kenenkään olla huolissaan.
Rauno Repomies
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 15 990
Muuta en sano kuin sen, että tätä on tapahtunut aina. Ja varmaan muissakin seuroissa.
Ståhlberg
Tulokas
- Viestejä
- 6
U18 osalta näyttää tilanne varsin hyvin menneen alkusarjan jälkeen aika huonolta. Kokoonpano ei ole juuri muuttunut, mitä nyt apuvoimia on välillä tullut ylempää varsin huonoin tuloksin. Koska en usko, että henkilökohtaiset taidot olisivat mihinkään kadonneet eikä valmennuksen ammattitidotkaan, on syitä etsittävä muualta. Osaltaan vaikutusta on joukkuehengellä. Pelaajien eriarvoinen kohtelu alkaa rapauttaa henkeä. Osa pelaajista saa tehdä lähes mitä vain ja mokata ilman mitään seurauksia, kun taas rivimiehet kokevat heti kovia. Kuka peluutuksesta nyt vastaakaan voisi tehdä jotain repäisevää, vaikka pistää koko pakan sekaisin. Taannoinen U16 pelaajien joukkovierailu raikasti kummasti ilmaa ja tuloksiakin tuli.
jaskajokunen
Tulokas
- Viestejä
- 7
Axel Sandin-Pellikka pisti juuri U20 MM-kisoissa kaksitoista (12) laukausta kohti maalia. Päälle 8 ohi tai blokkiin. 20 laukausta. U20 MM-kisoissa. Hän pystyy MM-tasolla tuottamaan yksinään enemmän laukauksia kuin Suomessa kokonainen juniorijoukkue puolustajila melko usein aika paljon heikompia pelaajia vastaan.
Pelirohkeus opitaan vain harjoittelemalla sitä. Sen jälkeen sitä pitää antaa peleissä toteuttaa. Jos virheitä tulee, sitten tulee. Suomen junnuissa yhden pelin merkitys saatika virheen olematon.
Valmentajien (ja vanhempien) tehtävä junioriurheilussa on antaa lapsien harrastaa eikä ketään tuomita varsinkaan U9-U16 välissä virheistä. Kun mennään U18 valmentajan pitää heti virheen jälkeen ottaa fläppitaulu käteen ja neuvoa mitä tehdä toisin ensi kerralla. U13-U16 ja nuoremmissa tehtävä on vain kannustaa yrittämään uudelleen, täsmälleen samaa. Pelaamaan rohkeasti ja suoraviivaisesti oppii vain pelaamalla rohkeasti ja suoraviivaisesti yksilönä.
Mutta se on hyvä miten Suomessa näkee ihan liigajoukkueiden treenaavan kesätreeneissä rännikiekkoja tai sitä miten saa kiekkoa toimitettua maalin taakse viivelähtöön. Ei tarvitse kenenkään siis ihmetellä miksi Suomesta on tullut tasan nolla (0) puolustajaa maailman kärkitasolle Reijo Ruotsalaisen jälkeen, joka osaa pelatakin viivassa. Joku voisi sanoa, että Heiskanen osaa, mutta ei, ei hänkään osaa laukoa. Hän harjoittelee sitä kesästä toiseen muttei siltikään opi. Se on taito mikä opitaan lapsena tai ei koskaan. Puolustajan mailatekniikassa ei kärkeä saa koskaan aikuisena kiinni, jos sitä siihen päivään asti väärin tehnyt.
Jokainen junioripelaajan vanhempi ja eritoten 7-12-vuotiaan. Mene lapsesi kanssa ulkojäille ja harjoittele yksinkertaisia asioita. Heität pari hanskaa jäähän ja poika kiertämään niitä kärkikynällä ja vetoa päin plankkia. Hyökkääjälle tai pakille hyöty on täsmälleen sama. Moni lapsi on innoissaan ulkojäillä vaikka koko päivän. Vanhempikin voi kehittää lastaan, mutta siinä on sellainen paha juttu, että pitää olla läsnä eikä voi olla vain paikalla kuten nykypäivän vanhemmuus toimii. Jokaisella vanhemmalla on aikaa olla kiinnostunut 1h päivässä lapsensa elämästä. Joulukuusta maaliskuulle on 121 päivää. Jos siitä ajasta vain 100 päivänä käyt lapsesi kanssa tunnin ulkojäillä se on 100 tuntia harjoittelua. Mitäpä veikkaat näkyykö kehitystä?
Jokaisen vanhemman poika tai tyttö tietysti on aina joukkueen paras, mutta usein on hauska yksityiskohta, että 90% lapsen vanhempi ei edes tiedä oman poikansa yksilötaitojen tasoa, koska ei ole millään tasolla kiinnostunut lapsensa harrastuksesta. Pelaajista lähes jokainen tehdään joukkuearjen ulkopuolella. Sitten on Rasmus Dahlin tason poikkeusyksilöitä, joilla on lahjakkuutta, mutta ei edes urheilijalla itsellään kiinnostusta kehittyä. Silloin jää valitettavasti auttamatta jälkeen, kun tuo uskominen Suomessa alkaa jo lapsen päästessä Finnish Selects mukaan. Se näkyy tällä hetkellä kaikessa. Eikä ne lapset sitä vanhemmilleen kerro, että ei nyt kiinnosta treenata, kun olen jo paras.
Pelirohkeus opitaan vain harjoittelemalla sitä. Sen jälkeen sitä pitää antaa peleissä toteuttaa. Jos virheitä tulee, sitten tulee. Suomen junnuissa yhden pelin merkitys saatika virheen olematon.
Valmentajien (ja vanhempien) tehtävä junioriurheilussa on antaa lapsien harrastaa eikä ketään tuomita varsinkaan U9-U16 välissä virheistä. Kun mennään U18 valmentajan pitää heti virheen jälkeen ottaa fläppitaulu käteen ja neuvoa mitä tehdä toisin ensi kerralla. U13-U16 ja nuoremmissa tehtävä on vain kannustaa yrittämään uudelleen, täsmälleen samaa. Pelaamaan rohkeasti ja suoraviivaisesti oppii vain pelaamalla rohkeasti ja suoraviivaisesti yksilönä.
Mutta se on hyvä miten Suomessa näkee ihan liigajoukkueiden treenaavan kesätreeneissä rännikiekkoja tai sitä miten saa kiekkoa toimitettua maalin taakse viivelähtöön. Ei tarvitse kenenkään siis ihmetellä miksi Suomesta on tullut tasan nolla (0) puolustajaa maailman kärkitasolle Reijo Ruotsalaisen jälkeen, joka osaa pelatakin viivassa. Joku voisi sanoa, että Heiskanen osaa, mutta ei, ei hänkään osaa laukoa. Hän harjoittelee sitä kesästä toiseen muttei siltikään opi. Se on taito mikä opitaan lapsena tai ei koskaan. Puolustajan mailatekniikassa ei kärkeä saa koskaan aikuisena kiinni, jos sitä siihen päivään asti väärin tehnyt.
Jokainen junioripelaajan vanhempi ja eritoten 7-12-vuotiaan. Mene lapsesi kanssa ulkojäille ja harjoittele yksinkertaisia asioita. Heität pari hanskaa jäähän ja poika kiertämään niitä kärkikynällä ja vetoa päin plankkia. Hyökkääjälle tai pakille hyöty on täsmälleen sama. Moni lapsi on innoissaan ulkojäillä vaikka koko päivän. Vanhempikin voi kehittää lastaan, mutta siinä on sellainen paha juttu, että pitää olla läsnä eikä voi olla vain paikalla kuten nykypäivän vanhemmuus toimii. Jokaisella vanhemmalla on aikaa olla kiinnostunut 1h päivässä lapsensa elämästä. Joulukuusta maaliskuulle on 121 päivää. Jos siitä ajasta vain 100 päivänä käyt lapsesi kanssa tunnin ulkojäillä se on 100 tuntia harjoittelua. Mitäpä veikkaat näkyykö kehitystä?
Jokaisen vanhemman poika tai tyttö tietysti on aina joukkueen paras, mutta usein on hauska yksityiskohta, että 90% lapsen vanhempi ei edes tiedä oman poikansa yksilötaitojen tasoa, koska ei ole millään tasolla kiinnostunut lapsensa harrastuksesta. Pelaajista lähes jokainen tehdään joukkuearjen ulkopuolella. Sitten on Rasmus Dahlin tason poikkeusyksilöitä, joilla on lahjakkuutta, mutta ei edes urheilijalla itsellään kiinnostusta kehittyä. Silloin jää valitettavasti auttamatta jälkeen, kun tuo uskominen Suomessa alkaa jo lapsen päästessä Finnish Selects mukaan. Se näkyy tällä hetkellä kaikessa. Eikä ne lapset sitä vanhemmilleen kerro, että ei nyt kiinnosta treenata, kun olen jo paras.