Tälleen kun pieni pölypilvi on laskeutunut Haaralan poistumisen myötä niin pitää sanoa, että tämä Haarala-case saattoi olla pitkällä tähtäimellä kultaakin arvokkaampi oppitunti toimistolle. Oppitunti siinä mielessä, että tämä antaa perspektiiviä kuinka tärkeä on varsinkin tulevaisuutta silmälläpitäen hioa jokaisen nuoren siirtopykälä ja jatkosiirtopykälä viimeistä pilkkua myöten kuntoon. Ja samalla oppitunti siitä kuinka tärkeä markkinointipaikka yksi yksittäinen europeli voi olla pelaajan ja pelaajamyynnin kannalta.
Eipä se ole kuitenkaan pelkkä se pykälä vaan myös sopimuksen pituus. Pelaajasta jolla on ~2 vuotta sopimusta jäljellä ei mitään ihan järjettömiä summia saa vaikka mikä olisi, koska aika moni ostava seura jalkapallossa tietää että pienet seurat pystytään painostamaan luopumaan kärkipelaajastaan viimeistään siinä vaiheessa kun on enää vuosi jäljellä sopimusta ja alkaa olla viimeinen sauma saada siirtokorvaus. Tätähän monet isojen sarjojen joukkueet tekevät maailmalla. Kun haluamallaan pelaajalla on 2 vuotta sopimusta jäljellä mutta siirtosumma on liian iso, ollaan yhteydessä pelaajaan agenttiin ja osoitetaan kiinnostus, joka taas pienentää tämän pelaajan motivaatiota kirjoittaa nykyiseen seuraansa jatkosopimus, varsinkin jos kyseessä on pienemmän sarjan joukkue. Mikäli myyvä seura ei silti pienennä siirtosummaa, odotellaan vuosi ja ostetaan sitten pelaaja kun hänellä on enää vuosi jäljellä sopimusta ja seura haluaa kuitenkin edes jonkinlaisen siirtokorvauksen.
Toki varmasti kallistahan se on sitouttaa pelaaja seuraan useammaksi vuodeksi ainakin oletusarvoisesti, kun Ilvekselläkään ei taida montaa pelaajaa olla sopimuksen alla edes vuoteen 2027 asti. Mutta kyllähän tuo isojen siirtokorvauksien metsästäminen on myös riskipeliä, joka olisi ainakin omaan silmään aika kannattava veto jossain vaiheessa kun joukkueeseen nousee pelaaja joka osoittaa olevansa Veikkausliigan kärkitasoa. Vaikka sitä siirtokorvausta ei ikinä tulisikaan, niin ainakin saisit pitää pelaajan joka on Veikkausliigassa erinomainen.
Junnupelaajien osalta Veikkausliigassa taitavat sopimukset olla niin pieniä että lupaavimmat heistä pitäisi ehdottomasti sitouttaa heti liigarinkiin noustessaan pidemmiksi ajoiksi, vaikka olisikin vähän kalliimpaa. Mieluiten ilman siirtopykäliä vaan enemmän suullisen sopimuksen tyylisesti että tarpeeksi iso tarjous kun tulee niin seura ei seiso tiellä.