Ensimmäisenä teemana miehellä oli, että tuo iloisuuden takasin tekemiseen. Ei oo näköjään vielä onnistunut. Kohtaavat siellä pelkoja hetken niin eiköhän se siitä.
Meselle on nappisuoritus kun pystyy kuljettamaan ja jopa kääntymään kiekon kanssa ilman, että hukkaa sen. Tänäänkään se ei joka tilanteessa ollu selviö.
Pisteputki katkes jo aiemmin. Syöttö tais siihen ekaan maaliin tulla, mutta oli kyllä sellanen todellinen ohhoh -piste kun heitti kiekon päätyyn ja Moro lopulta tunki kiekon suoraan Männylle lapaan.
Pää aika pahasti jumissa. Jokanen valinta minkä kentällä tekee on lähtökohtasesti väärä. Saa Pendo todellakin käyttää niitä psykologin temppujaan jos tän meinaa oikasta.
Tossa omanalueen täytössä nähdään miks saipa on sarjajumbo. Hyvin joukkue pelissä kiinni sit vastahyökkäys, mese vetää jarrut sinisellä ja kolme äijää juoksee siihen kiinni. Yks kaks kiekko maalissa. Hyvin valmennettu joukkue
Hyökkääjäthän tuon koomaili kun hukkasivat kaikki oman paikkansa. Frimanin oli pakko lähtee vastaan ettei tepsi pakki päässyt kävelemään suoraan sektoriin. Samalla kun pakki vetää liukuu kolme hyökkääjää selkä suorana kohti omaa maalia ilman aikomustakaan puolustaa.
Ratisen olisi pitänyt tajuta...
Mesen luistelu on aina ollut melkosta honkkelointia, mutta maisema on silti vaihtunut. Nyt ei vaihdu edes maisema ja kiekollinen peli on samanlaista huiskimista kun ennenkin. Vaikea on nähdä, että tuosta tilanne paranee enää.
Mieleen jäi hermostuneisuus, hidas reagoiminen kiekottomana ja kiekollisena. Vaikuttaa, että pelaajat miettivät liikaa mitä seuraavaksi pitää tehdä. Onko joukkuetta ylivalmennettu eikä nuoret saa selkäydinratkasuja mukaan ollenkaan?