Kyllä on rauhallinen olo katsoa, kun Ilves joutuu omalle puolustusalueelle, mutta huomaakin Elorinteen olevan jäällä. Eilenkin lukemattomia kertoja Elorinne katkaisi päätyrallit alkuunsa oikea-aikaisilla iskuillaan ja erinomaisella fysiikallaan. Jotenkin täysin epätyypillistä, että Ilveksessä on puolustaja joka selviää tilanteista olemalla vastustajaa huomattavasti vahvempi. Niin kevyeltä ja helpolta tuo näyttää.
Sitä on tottunut odottamaan puolen minuutin rimpuilua ja säntäilyä jonka päätteeksi joku Sailio kuitenkin nousee maalille vapaasti. Onneksi sitä on vuosien mittaan tapahtunut vähenevissä määrin, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Voin vain kuvitella millainen vaikutus Ilveksen maalivahteihin Elorinteellä on, kun näin peruskatsojaakin lämmittää nuo otteet. Kaiken lisäksi Elorinne tekee tämän kaiken siististi ja pienin jäähyminuutein. Tällä kaudella vasta 1 kaksiminuuttinen, ja viime kaudella jäähyminuutteja kertyi vain 14. Vrt. Kalle Maalahti 58 min.
E. Jos jonkin heikkouden Elorinteestä eilen huomasin, niin mikään suuri muusikko hän ei ole. Tämä havainto erätauolla nähdystä pätkästä, jossa Elorinne soitteli kitaraa ja lauloi.