Maailmanmestaruudella saa paljon anteeksi, kivahan se oli torilla käydä ja katsoa sitä kuinka nuoriso saa näitä kokemuksia kun muutaman päivän aikana ollaan yhtä kansaa ja sielua eikä väliä oletko Tappara, Ilves, HIFK vai Jokerit. Mutta ihan rehellisesti sanoen, ei tämä meikäläistä kovinkaan säväyttänyt, 2011 oli ihan tajunnan räjäytys ja pari päivää fiilisteltiin myös 2019 ja -22 mestaruuksia. Tästä kaudesta jää edelleen paska maku Tappara-sarjan häviämisestä ja siitä että homma mokattiin ihan itse.
Ja kyllä, flow-tilassa joukkue kuin joukkue voi voittaa kenet tahansa. Sellaisia Flow-tiloja vaan nähdään lopulta aika harvoin, niitä on nähty 2010 (TPS), 2013 (Ässät) ja 2019 (Kerho). Mutta ei Tappara koskaan ole sellaisia tarvinnut, siellä on luotettu että hyvät pelaajat, tuhannet työtunnit ja kokemus voittamisesta kääntää tiukat pelit heidän hyväkseen.
Tuollainen flow-tilan hakeminen voi toimia turnausvalmennuksessa jossa kaksi ja puoli viikkoa pitää jännittää äärimmilleen omat voimansa ja keskittyä vain seuraavaan peliin. Mutta liigajoukkueen kausi alkaa jo sieltä toukokuusta ja kestää sen 8-9 kuukautta ja siinä pitää sitten keksiä kaikenlaisia kommervenkkeja siitä miten se aika käytetään niin että sitä koutsin ja joukkuekaverin naamaa jaksaa katsella viikosta toiseen. Että kyllä minä enemmän luotan Hölön näkemykseen että joka päivä on mahdollisuus tulla paremmaksi: jääkiekkoilijaksi, joukkuekaveriksi tai vain mehupojaksi vaikka Pendo tuntuu tuota ajatusta suoraan vähättelevän. No, kyllä se vaan joukkuehengessä niin paljon näkyy että kenellä on kärsivällisyyttä elää sitä arkea yhdessä joukkueen kanssa ja kuka tuli noukkimaan vain rusinat pullasta.
Aika blaah-olo tuosta haastattelusta tulee. Juttele sinä vaan mutta käytös Ilveksessä osoittaa että puheita tällä kaverilla riittää mutta teot ei aina niitä vastaa.
www.hs.fi
