Ilveksen kannalta ongelmallisinta tässä on se, että peräpäähän tarvittaisiin hyvä kiekollinen pelaaja heti eikä melkein, eli onko joukkueella varaa odottaa kuukautta tai jopa pidempääkin aikaa, että Barker saa itsensä säälliseen fyysiseen kuntoon; lisäksi harvat ovat olleet ne pelaajat, jotka ovat tulleet tänne rapakunnossa ja ovat saaneet itsensä pelaamalla iskuun. Siinä sivussa pitäisi vielä sulautua Ilveksen tiiviiseen ja liikkuvaan viisikkopeliin. Esimerkiksi Tapparan Fälthillä ei tällaisia ongelmia ollut.
Kyllähän Barkerilla täytyy kiekollista osaamista olla, kun sekä NHL:ssä että KHL:ssä on parhaalla kaudella syntynyt 40 tehopistettä. Nämä tosin ovat ainoat hyvät kaudet hänen ammattilaisurallaan, mikä kertonee juuri asenneongelmista ja ehkä muistakin kaukalon ulkopuolisista haittatekijöistä.
Pohjois-Amerikassa ovat sitä mieltä, ettei Barker ole koskaan ollut niin hyvä pelaaja kuin kärkipään varausnumero antaa olettaa. 2000-luvun alussa ihailtiin vielä fyysisyyttä, joten hyökkäysorientoituneen isokokoisen puolustajan kyvyt yliarvioitiin. Lisäksi Barkerin juniorijoukkueessa oli poikkeuksellisen paljon hyviä pelintekijöitä, joiden tarjoilusta hän pääsi ylivoimalla nauttimaan.
Ehkä ensin alkuun kannattaisi vetää muutama peli KooVeessa isolla peliajalla.
