Kuvitteellisia tilanteita.
Tilanne A:
Marraskuu:
Tillu tarvii Klingbergin. Neuvottelee seuran option 200000 seuraavalle kaudelle osoittaakseen pitkäaikaisuutta 33-vuotiaalle pelurille. Ajattelee, että ei kuitenkaan pidetä.
Tammikuu:
Klingberg osoittautuu paremmaksi kuin ajateltiin. Tillu ei kuitenkaan halua ihan 200t maksella. Yritetään neuvotella 150t sopparia. Klingillä ei syitä heti ottaa tätä. Katselee mitä muualta tarjotaan.
Maaliskuu: Klingi ei tule vastaan hinnassa. Timo käyttää sovitulla summalla option. Tai ei. Tai Klingi tulee hinnassa vastaan koska paras kokonaisuus.
Seuran option viimeinen takaraja on maalis-toukokuussa, ellei toisin sovittu.
Tilanne B:
Klingille seuran optio 180t. Tillu haluaa pitää 2v tarjoten 150+150. Kling haluaa 180+150. Neuvotellaan yksityiskohtia. Tai suora 2v 150+150. Tai mitä nyt ikinä.
Seuran ja pelaajan intresseissä pidempi sopimus, mutta hinta ei kohtaa.
Tässä nyt ainakin kaksi esimerkkiä, miten tilanteesta voitaisiin neuvotella.
Seuraa sitoo tarjottu summa, jos haluavat pitää pelaajan. Voivat neuvotella uuden summan alemmaksi, jos eivät käytä optiota. Se taas ei pakota pelaajaa suostumaan. Jos taas seura on valmis maksaa sovitun, niin sillä Callen pitää jäädä.
Jos optiota ei käytetä tässä tapauksessa, on neuvoteltu liian kova hinta optiovuodelle tai odotettu parempaa Callelta.
Uskoisin kuitenkin, että kyseessä on enemmän B:n kaltainen tilanne.
Eikä tietenkään ole fiksua sitoa pelaajaa jäämään, jos pelaaja ei halua jäädä, eli seuran optio ei ole varma juttu millään tavoin. Tässä ei ole siitä kyse, kunhan vaan esimerkin annoin.