- vielä viime kaudella sarjan hyökkääjien yv-maaleissa sijalla 9. Kaikkiaan Extraligassa tehnyt 20-luvun kausilla 34 yv-maalia eli 0,13 yvm/ottelu. Kaudet 23-25 oli tässä vähän vaisumpia, mutta muina kausina tahti näissä aina vähintään 0,16 / ottelu. Kaudella 22-23 oli 5. eniten yv-pinnoja tehtaillut hyökkääjä sarjassa
- toissa kaudella nihkeää ylivoimaa, mutta tasakentällisin peräti 0,60 pinnaa per peli, mikä oli uran tehokkainta tahtia, ja oli tuossa Extraligan 8.eniten pisteitä kerännyt hyökkääjä
- erittäin aktiivinen taklaaja; kuudella viime kaudella ollut taklaus/ottelu tilastossa joukkueensa hyökkääjien
top5:ssa, kolme kertaa top3:ssa. Joukkueensakin ovat olleet pääsääntöisesti aika aktiivisia taklaamisessa. Myös blokkeja otellut ihan mukavan määrän. Varsinkin ennen kuin alkoi enemmän ylivoimaa/tulosyksikköä pelailemaan, ajeli kyllä ihan kaikkea mahdollista. Mielenkiintoista seurata, että ehtiikö Suomessa tähän toimintaan ja/tai osaako lukea näiden ajoituksen kokonaisuuden kannalta järkevästi
- vuosikymmenen alussa pelaili vielä aika aktiivisesti alivoimaakin hyvissä av-joukkueissa useampana kautena. Esimerkiksi 22-23 Vitkovice oli sarjan 2.tehokkain av-joukkue (83,8%) ja tässä porukassa Lakatosin av-aika oli peräti 2:26 ottelua kohden ja tuo oli 2. isoin keskiarvo joukkueen hyökkääjistä. Tuo kausi kokonaisuudessaan oli muutenkin tosi vahva joukkueelle vähän joka osa-alueella ja uskoakseni Dominikin uran kokonaisvaltaisin yksilötasolla. Joukkue tippui tuolloin finaaleista ulos seiskapelissä. Muutoinkaan ei mikään hirveä miinuskeisari ole ollut, vaikka tämän pelityylin kaverilla helposti molempiin päihin osumia syntyykin
- kolme mitalia finaaleista löytyykin vyöltä. Hopeakeväänä 2017 Liberecissä teki 16 pudotuspeliotteluun 8+5 ollen joukkueensa tehokkain hyökkääjä. Neljään finaalipeliin iski tehot 2+1, välieriin kuuteen otteluun 5+1. Kultakeväänä 2016 tosi tosi pienellä (alle 10min jokaiseen otteluun) vastuulla 0+1 neljään finaalimatsiin. Välierissä 0+3 neljään otteluun. Tehokkaiden runkosarjojen jälkeen ei sitten ole niin ihmeellisiä pudotuspelejä sinällään pelannut
- SaiPassa oli 10.9 - 30.10 välisellä jaksolla peliaikaan suhteutetussa xG:ssä sijalla 3 lukemalla 1,18 heti Scott Pooleyn ja Joakim Kemellin jälkeen. Yhtään moken selän taakse mennyttä maalia ei tehnyt, vaan noihin 15 peliin tuli 4,88 maalin alisuoritus maaliodottamassa. Tuolla vauhdilla koko kauden odottama olisi ollut sellaista 19,5:n luokkaa. Ei luonnollisesti täyttänyt odotuksia, mutta ei nyt sentään täysin ulkopuolellakaan ole voinut olla. Vedon xG-arvo oli sellaista 0,086:n luokkaa eli on myös pystynyt maalin läheltäkään ampumpaan ihan kivasti
- sellainen vaikutelma vähän jäänyt, ettei ole pitkään aikaan pelannut ihan yhtä hyökkäyspelivoittoisessa ympäristössä kuin mitä Niemelän Ilves on nyt pääsääntöisesti ollut. Tämä on ihan mielenkiintoinen uhka/mahdollisuus kortti jossain määrin
Onhan tämä kiehtova ihmiskoe ottaen huomioon, että edellinen pidemmän matkan ulkomaan vierailu meni vähän reisille, mutta silti lähtee vielä uudestaan samaa kokeilemaan viisi vuotta kypsempänä. Helpompiakin kohteita voisi kuvitella olleen tarjolla. Lähtökohtaisesti nostan hattua rohkeudesta, mutta toivottavasti myös itse on jotain oppinut edellisen kokemuksen jäljiltä.