Pakko olla vähän eri mieltä tästä asiasta.
Esimerkiksi ensimmäinen Tappara peli niin Eemeli teki 1+3. Se on vaan siinä jos Eemeli tekee 0+0 kritiikki on aikas valtavaa.
Tuo Suomen hyytyminen kovissa peleissä on myytti, joka aina yhden epäonnistumisen jälkeen nostetaan esiin.
Suomen haastehan on se, että omalla liikkeellään hän ei jatkuvalla syötöllä pysty luomaan vaaraa, niin kuin esimerkiksi Jypin Turkulainen.
Näin Suomi tarvitsee vaatahyökkäyksissä tuon liike-edun ketjukavereiltaan ja aina sitä ei synny. Suomihan ei juurikaan luo maalintekopaikkoja itselleen, vaan lähinnä muille.
Tuon jälkeen Suomen ehdoton vahvuus on pääty pelissä ”möyriminen”, missä itseluottamuksen vaikutus on äärimmäisen suuri. Kovassa flowssa Eemeli on päädyssä pysäyttämätön, mutta aina eivät kaikki 1vs1 tilanteet voi Suomelle kääntyä.
Kolmas haaste on tällä hetkellä Suomen ylivoiman pelaaminen pois ihan vain lyömällä Suomelle kova paine, kun laukaisu-uhkaa hänellä ei ole. Nyt joutuu jatkuvasti kääntämään rystylle laidan puolelle, ja ainoa vähänkään edistävä syöttö on lätyy takaisin viivaan Lancasterille. Tuohon ylivoimaan Suomen ketjuun pitäisi keksiä jotain uutta. Joko peliä pitäisi pyörittää enemmän päädyn kautta, tai keskellä pitäisi olla vielä yksi suoraan syötöstä laukaisu-uhka joka ostaisi Suomelle tilaa. Tällä hetkellä Suomen yv on täysin tukossa.
Nämä kaikki seikat aiheuttavat mielestäni sen, että Suomi on kohtuullisen vahvasti ”putkipelaaja”, eli sillon kun kulkee on Suomi täysin pysäyttämätön, mutta ajoittain vaipuu tähän hetkelliseen alhoon.