NHL:n puolelta nähtiin hyvin harvinaista kamaa, kun Ilves-kasvatti Hintz teki yli pinna per peli tahtia pisteitä iskettyään 15+28 41 pelissä. Hintz on ensimmäinen Ilves-kasvatti sitten Risto Siltasen, joka pystyy vastaavaan tahtiin. Siltanen teki Edmontonissa kaudella 1981-1982 63 pinnaa 63 otteluun. Ylipäänsä Ilves-taustaisilta pelaajilta ei ihan joka päivä nähdä vastaavaa tahtia. Mäkelä teki 76 pinnaa 73 ottelussa kaudella 1987-1988. Ja sitten toki Jalon kolme pinnaa kolmeen Edmontonissa.
AHL-kausikin alkaa muutamaa peliä vaille olemaan paketissa. Otetaan hyvin pintapuolisesti pieniä huomioita muutamista Ilves-taustaisista pelaajista:
Lukas Dostal oli joukkueensa ykkösvahti San Diegossa. Pesi kaikissa tilastoissa kakkosvahti Eriksson Ekin. Kaikista sarjan kolmestakymmenestäneljästä qualified-statuksen maalivahdeista neljänneksi paras torjuntaprosentti 91.6. Mahtava lukema siihen nähden millaista reikäjuustoa joukkueen puolustus oli. Dosty joutui tekemään 31 torjuntaa peliä kohti. Voittoprosentti 62,5 myös hyvää luokkaa.
Oskari Laaksonen oli joukkueensa tehokkain puolustaja tehtyään pisteet 2+15 28 pelissä. Rochester oli varsin riippuvainen ylivoimastaan ja Laaksosenkin pisteistä 2+8 tuli ylivoimapelin kautta. +/- saldo -6. Rochesterin pakeista ainoastaan yksi oli plussalla päättyneellä kaudella ja kolme puolustajaa oli vielä Oskariakin enemmän miinuksella. Äkkiseltään katsottuna AHL:ssa ainoastaan kuusi puolustajaa ylsi vähintään kymmenen ylivoimapisteeseen ja Oskari oli siis yksi noista kuudesta. Joukkueiden pelimäärät ja vastustajien taso ovat toki niin erilaiset että vertaileminen sinällään ei ole järin mielekästä.
Barrett Hayton päätyi lopulta viettämään leijonanosan kaudesta AHL:n puolella. 26 ottelussa pisteet 6+4. +/- tilasto oli selkeästi joukkueensa huonoin (-18). Kahdeksan ensimmäistä peliä meni kiikaritehoilla, joten oli tuossa sentään pisteiden puolesta jonkinlaista nousujohteisuutta. Tasan puolet pisteistä syntyi ylivoimalla.
Sitten itärannikon miehiin, joilla oli varmaan todella mielenkiintoista pelata sellaiset 12 peliä kahta eri vastustaajaa vastaan. Koppasesta ei ole mitään ihmeempää sanottavaa, kun AHL:n tilastotkin ovat melko suppeat. 21 peliä 3+3 +- 0. Yksi jäähy, 12 maalia kohti mennyttä laukausta. Vielä kaudella 19-20 pisteitä tuli 0,42 per peli. Onko sitten kuinka isossa roolissa esim. alivoimalla ja aloituksissa. Jaksaako vielä yrittää AHL:n puolella vai hakeeko vauhtia Euroopan puolelta?
Koivulalla on mennyt pisteiden puolesta aika laskusuuntaisesti. Eka kausi 0,67, toinen 0,61 ja nyt tämä viimeisin 0,45 pinnaa per peli tahtia. Koivula oli Koppasen kanssa tuossa Bridgeportin, Providencen ja Hartfordin muodostamassa lohkossa.
Kanadan puolella Bellevillessä Thomson on tehnyt tehot 1+11 33 otteluun. +/- tilastossa Thomson on joukkueensa toiseksi eniten pakkasen puolella lukemalla -10. Hfboardsin kommenttien perusteella olen kuitenkin ollut havaitsevinani jonkinlaista tyytyväisyyttä Thomsonin edistymiseen näiden reilun kolmen kuukauden aikana. Roby Järventie on saanut lempinimekseen The Old Irish Pub johtuen tuosta Ilveksen sponsorista. Tai sitten ne on nähnyt ne Robyn kohutut kännivideot kauden päätösbileistä.
Aika hurjaa miettiä miten paljon näitä Ilves-taustaisia pelaajia nykyään riittää ison veden takana. Tähän vielä päälle ainakin Ruotsalainen, Välimäki, Heponiemi, Rask ja Korpisalo.