Omissa papereissa Jokerien näivettyminen alkoi jo Areenaan siirtymisen myötä. Kun ne Jokerien suuruutta luomassa olleet pelaajat: Sulander, Ketterer, Immonen, Säilynoja, Lind, Varis, Janecky, Jokiharju jne. alkoivat siirtyä toisiin liigoihin ja lopettaa, hävisi Jokereista paljon siitä alkuperäishengestä joka oli ollut todistamassa divariaikoja ja uskomatonta nousua pohjalta huipulle. Vaikka 2002 vielä mestaruus tulikin, oli Jokerit muuttunut sympaattisesta tuhkimotarinasta rahantekokoneeksi, jonne tultiin tekemään niitä uran isoja rahoja eikä niinkään voittamaan. Ei ollut Hjalliksella ja Virmasella kykyä rakentaa intohimoon perustuvaa joukkuetta, vaan harrastivat mieluummin tätä teksti-tv scouttaustaan.
Kiekkovaltikka siirtyikin Stadista pohjoiseen, jonne Junno ja Arponen rakensivat Kärpistä kiekkosuuruuden, joka oli parhaimmillaan liigaan aivan liian hyvä joukkue. Vasta kun Hjallis sai houkuteltua Jarmo Kekäläisen Jokerien GM:ksi, oli Jokerit sillä tiellä että siitä olisi voinutkin tulla Kärppien tai Tapparan kaltainen kestomenestyjä, mutta se kehitys katkesi kun Kekäläinen lähti Columbukseen.
Oma lukunsa on toki tuo Hjalliksen IFK-fiksaatio, kuinka paljon energiaa ja mahdollisuuksia Hjallis hukkasi vain siihen että tämän piti saada naarattua pelaajia ja valmentajia HIFK:sta vain siksi että se naapurilta oli vain niin mukavaa. Se kertoo tällaisten omistajien mielenmaisemasta. Eivät halua rahaa tai kunniaa, haluavat vain voittaa ja kyykyttää vastustajiaan.
Mitä taas Manngardiin tulee, niin Ilveshän pääsi lopulta aika nopeastikin jaloilleen sen "varman mestaruuden" kauden aiheuttamasta kyykkäyksestä, mutta valitettavasti siinä ajassa ehti sedän rakkaus Ilvekseen muuttua vain mustasukkaiseksi omistamisenhaluksi. Erilaisia Ilveksen pelastusoperaatioita oli käynnissä pitkin 00- ja 10-lukua ja Vincentille tarjottiin huhujen mukaan aika mukavaa summaa Ilveksen osakkeista, mutta aina neuvottelut kariutui kun ei ostaja ollut "tarpeeksi Ilves-henkinen" ja kuten muistettiin, Vincentilla oli tosipaikan tullen vaikea löytää toimivaa kynää ja kysyttäessä uhosi omistavansa Ilveksen ikuisesti. Vasta kun vaihtoehdot oli miljoonien lisärahoitus omasta pussista, myynti tai konkurssi, oli setäkin ajettu niin ahtaalle että se kynäkin alkoi löytyä.