Monet ovat sitä mieltä, että tasapelissä Ilves pysyisi vaihtoehtona. Ihmettelen, jos pieni ero tarjouksissa olisi sitten ratkaiseva. Mielestäni seurasympatiat yliarvostetaan täällä. Pelaaja ajattelee myös käytännön asioita ja tutussa porukassa jatkaminen on vain helpompaa. On tuttu valmentaja eikä mikään arpa Ruotsin vahvistus. Kaikille pelaajillehan valmentajalla ei ole niin väliä, mutta joillekin on. Samalla on selvää, että Tappara-historia on tunteikas osa Haapalan kehityshistoriaa pelaajana, niin kuin pitääkin olla, mutta tarina voi myös jatkua muutenkin kuin palaamalla edelliseen lukuun. Tamperelaisseurojen välillä edestakaisin hyppiminen olisi poikkeuksellista. Jotenkin tämän uskoisi tapahtuvan vain ulkomaankiertueen jälkeen.
Emme myöskään tiedä, paljonko Ilves on uhrautunut Haapalan kuntoutuksen vuoksi. Mehän hänet otettiin tänne klesana ja on meillä saikkuillut, joten tuntuisi reilulle pelille saada tälle prosessille hyvä yhteinen lopputulos. Ettei hedelmiä vie esmerkiks naapuri, samalla rahalla, tai kuten sanottu, laittamalla sen jonkun kympin päälle.
Tuossa oli hyvä pointti, ettei Tappara enää ole steppi ylös vaan ainoastaan sivulle. Mutta en ehkä näkisi tasapeliä tässäkään. Ihmettelisin suuresti, jos Haapala ei olisi enemmän kiinnostunut Ilveksen meneillään olevasta mestaruusprojektista kuin Tapparan lukujärjestyksessään ties kuinka monennesta. Eikö näillä olekin tietty ero? Toinen aiheuttaa lämpöydinpommiluokan räjähdyksen ja ilmapiirin sähköistymisellä keväällä katetaan pahempikin energiapula. Tapparan tapauksessa joku puhaltaa sinioranssit serpentiinit vappupillistä, wuhuu, nyt taas mestaruus. Ja yleisö tulee siihen viimeiseen peliin paikalle.