Vs: Ilveksen A-, B- ja C-juniorit kaudella 2015-2016
Eilisessä A-junnujen ensimmäisessä finaalissa nousi Ilveksestä esiin useampikin onnistuja, mutta mielestäni kirkkaimmat tähdet olivat Mattilan veljekset.
Julius pelaa oikeastaan niin täydellistä sentteripeliä, kuin vain nuorten matseissa kaikkine erikoisine käänteineen voi pelata. Välillä omien ja vastustajien ennakoimattomat valinnat tekevät viisikkopelistä ajoittain todellista sillisalaattia, mutta siitä huolimatta Mattila rytmittää peliä loistavasti, karvaa ja puolustaa tunnollisesti ja jakelee välillä namupasseja, välillä helppoja, peliä edistäviä syöttöjä.
Jesper on pakin tontilla pienestä koostaan huolimatta kuin kala vedessä, vaikka vastustaja antaisi kovaakin prässiä. Ei tainnut eilen menettää enismmäistäkään kiekkoa oman sinisen alla, vaikka välillä Blues tuli jopa kahdella ukolla Ilveksen päätyyn asti paineistamaan. Useammankin kerran Jesper käytti omaa maalia hyväkseen karistaessaan kärkikarvaajan kannoiltaan; ensin kiekon kanssa maalin taakse kuurupiiloa leikkimään ja karvaajan iskiessä oikea-aikainen liike toiselta puolelta ulos. Perusjuttuja, mutta liian monelle täysin ylivoimainen toteutettava. Jesper pelaa jatkuvasti pää ylhäällä, muttei silti yltiöpäisesti hae Koistisen tai Nummelinin tapaan pitkiä avauksia, vaan tyytyy myös antamaan sen nopean syötön, jolla saadaan hyökkäys oikeassa rytmissä auki. Kiekottomana Jesper on melkoinen jässikkä ja väänsi mm. eilen päätä pidemmältä Timi Lahtiseltaa pari kertaa kiekon tyylipuhtaasti itselleen.
En ole tällä kaudella ehtinyt käydä junnujen peleissä muuten kuin ekassa välierässä ja eilen ekassa finaalissa. Näin ollen nämä havainnot Mattiloista lienevät suurimmalle osalle tuttua huttua. Ja joku varmaan kohta kyselee, että kumman kummi meikäläinen on, kun hehkutus menee överiksi. Kuitenkin kyse on vain siitä, että en olisi uskonut näkeväni junnupeleissä noin kokonaisvaltaista pelaamista. Harmi, ettei nähty potentiaali liene Ilves-Hockey Oy:n lunastettavissa lähitulevaisuudessa - jos milloinkaan.
