Artsi sanoi:
Kovaa tekstiä täällä siihen nähden, että esimerkiksi tuo monen arvostama nimimerkki Kunto on antanut ymmärtää, että ry toimii hienosti ja Oy on se mätäpaise.
Olisit voinut myös siteerata minua toisella - ja totuuden mukaisella - tavalla ja se menisi näin. "Jatkoajan nimimerkki Kunto esitti ensimmäiset huolensa Ilves ry:n toiminnasta jo keväällä 2009, kun hän kirjoitti, että IH Oy:n toiminnan vuoksi Ilves ry on menettänyt useita potentiaalisia henkilöitä riveistään. Hän ennusti tuon näkyvän pitkässä juoksussa. Hän on muutamaan otteeseen toistanut tuon näkemyksensä, mutta retostellut useasti, että talousasiat hoidetaan Ilves ry:ssä aivan toisella tavalla kuin Ilves Hockeyssä, joka on hänen mielestä se mätäpaise."
Tuo ylläoleva olisi ollut melko tarkka sitaatti minun kirjoituksistani ja tuon takana seison. Ensinnäkin taloudesta. Koko Ilves ry:n ja sen sisällä jääkiekkojaoston talous on hoidettu esimerkillisesti. Arvosanana kiitettävä. Sen sijaan tuo tietotaidon menetys ja erityisesti halun tehdä Ilveksen eteen töitä vapaaehtoisesti (palkkanaan verkkarit, pipo ja matsiliput) hävitessä, toiminnan kehittäminen on varmasti vaikeutunut.
Kun itse olin toiminnassa aktiivisesti mukana, oli meitä "lapsettomia" valmentajia useampiakin. Ilolla olen seurannut, että heistä useampikin on noussut kansainväliselle tähtitasolle (Lauri Marjamäki, Jussi Parkkila, Marko Torenius ja hieman aikaisemmasta saapumiserästä Jukka Jalonen). Meillä oli valtakunnan tasolla tunnettuja nousevia valmentajatähtiä, jotka vetivät puoleensa vielä lahjakkaita poikia. Tuukka Rask kirkkaimpana tähtenä. Lisäimun niin valmennus- kuin pelaajapuolelle nosti se, että Ilves tunnustettiin valtakunnan parhaaksi junnumyllyksi pariinkin kertaan. Tuohon aikaan Ilves ry:ssä oli sääntö, että oma isä sai olla valmennustouhussa mukana vain tiettyyn rajaan saakka.
Mutta valitettavasti kovalla ja ennenkaikkea intohimoisella työllä rakennettu positiivinen kierre pystytään paljon helpommin kääntämään negatiiviseksi kierteeksi kuin päinvastoin. Tästä olen kirjoittanut niin paljon, etten tähän kohtaan vuodata juuri muuta kuin ylätason näkemyksen eli Honkalehdon, Hautamaan ja Pietilän toiminta ja päätökset sysäsi lumipalloefektin toiseen suuntaan.
Kun tuo negatiivinen kierre käynnistyi, oli Tapparan Liigamenestys vielä vaisua. Nyt Tappara on noussut kestomenestyjäksi ja tämä näkyy puolestaan aloittelevissa pelaajissa. Sain tänään, tätä kirjoitusta varten, tiedoksi organisaation sisältä, että monet pikkupojat aloittavat Tapparassa jo senkin vuoksi, että pojat eivät kiusaamisen pelossa kehtaa aloittaa Ilveksessä. Tämä ei tarkoita, että näin on lähes kaikkien poikien kohdalla, mutta tuo on tunnistettu vaikuttavaksi tekijäksi. Lapselle on luonnollista mukavaa kulkea kavereiden ja voittajien karavaanissa.
Vaikka olen seitsemän vuoden aikana tuonut esille näitä uhkakuvia haluan huomauttaa, että tänäkin aikajaksona Ilves on tuonut Liigakartalle huomattavan määrän kiekkoilijoita ja seuravertailussa kolmen kärkenä ovat olleet Blues, Ilves ja Kärpät. Olemme tänä vuonna voittaneet nuorten Suomen mestaruuden hyvin pitkälti omilla pojillamme ja kolme Ilveksen kasvattia (Hintz, Välimäki ja Koppanen) ovat voittaneet MM-kultaa ikäluokissaan.
Junioritoiminnassa tulokset näkyvät kannattajille monen vuoden viiveellä. Esitin toimintamallin miten tuoda meidän huippuikäluokat sisään vuonna 2002-2003 (tuolla hetkellä tilanne ei varmaan kannattajalle näyttänyt niin valoisalta junnujen suhteen) ja vuonna 2009 esitin huolestumiseni (tuolla hetkellä junnumylly näyttäytyi kannattajalle ehtymättömälle). Vaikka varsinkin tänään elämme hienoa päivää kahden Ilves-pojan juhliessa MM-kultaa, olen huolestunut meidän emoseuran tulevaisuuden imusta. Miten pystymme imemään jukkajalosen, laurimarjamäen tai jussiparkkilan koutsaamaan pikkujunnujamme ja mistä ylipäänsä saamme riittävästi lahjakkaita poikia. Tai miksi tulevaisuuden tuukkarask Savonlinnasta päättää tulla Ilvekseen?