Ilveksen juniorikiekkoilu

Ilmeisesti eivät saaneet Pirkkalassa Ilvekseltä vastinetta rahalle. Näin keväällä hallilla puhuttiin jolloin ratkaisu oli hyppääminen naapurin sateenvarjon alle. Ilveksellä taitaa tällä hetkellä olla KisaEagles, Leki ja Fortuna, kun naapurilla muut ympäryskunnat + K-ahmat ja Hokkarit Pirkanmaan seuroista.
Pirkkalan tilanne on hieman erikoinen. Toinen uusista valmennuspäällikköistä valmentaa Tapparassa. Lisäksi yksi ikäluokka oikeastaan hävisi pelaajien valuttua Ilvekseen. Tässä varmasti vaikuttaneet asiat.

Parkano vaihtoi Ilveksen Tapparaan pari vuotta sitten.
 
Pirkkalan tilanne on hieman erikoinen. Toinen uusista valmennuspäällikköistä valmentaa Tapparassa. Lisäksi yksi ikäluokka oikeastaan hävisi pelaajien valuttua Ilvekseen. Tässä varmasti vaikuttaneet asiat.

Parkano vaihtoi Ilveksen Tapparaan pari vuotta sitten.
Ja valmennuspäällikön poika taisi loikata samalla naapuriseuraan.
 
Taitaa suurempi ongelma olla meidän steenvarjossa sen yleinen toimimattomuus.
Paikalliskaveri ei veloita sateenvarjon seuroja, tarjoaa valmentajille koulutuksia ja pelaajaliikenne tehdään suunnitelmallisesti.

Toki kaverin suunnitelmallinen pelaajaliikenne sataa meidän laariin siinämielessä, että "meidän pojan pitäisi päästä sinne ja sinne" siirtyvät meille, koska suunnitelmaan ei sisälly keskinkertaisten pelureiden siirrot.
Hallipuheiden mukaan Pinkkairt siirtyi pois sen takia, kun on imuroitu kaikki junnut U10 alkaen mitä on logoseuran kiilto silmissään meille halunneet, Toisaalta sitten myöhemmin monotettu, kun ei ole akatemioita kilpaluokissa. Pirkkala koki, että sateenvarjo tässä mallissa tappaa heidän toimintansa tai vähintäänkin vaikeuttaa sitä. Tämä on todennettavissa joukkuetarjottimesta, aika monta tyhjää ikäluokkaa siellä.
 
Sateenvarjoseurat pelaavat usein korkeammalla tasolla kuin joukkueen todellinen runko antaisi aihetta olettaa. Syynä on yleensä muutama poikkeuksellisen taitava pelaaja, jotka nostavat koko joukkueen kilpailullista tasoa. Kun nämä kärkipelaajat myöhemmin siirtyvät suurempiin seuroihin, joukkueen taso putoaa helposti esimerkiksi AAA-sarjasta A-sarjaan, joka vastaa paremmin jäljelle jäävän pelaajiston tasoa.

Sama kehitys tapahtuisi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin ilman pelaajasiirtojakin. Mitä vanhemmaksi pelaajat kasvavat, sitä pienemmäksi yksittäisten huippupelaajien vaikutus joukkueen tuloksiin yleensä muuttuu.

Tämä ilmiö syö usein motivaatiota. Aiemmat menestyksekkäät kaudet ovat voineet luoda pelaajille ja vanhemmille väärän käsityksen joukkueen todellisesta tasosta. Kun tulokset heikkenevät kärkipelaajien lähdettyä, syyttävä sormi kääntyy helposti valmennukseen, vaikka kyse on todellisuudessa muuttuneesta pelaajamateriaalista.

Esimerkiksi Tapparan ja Ilveksen kaltaisissa huippuseuroissa aloittaa vuosittain suuri määrä pelaajia ikäluokan toiminnassa. U13-U14-vaiheessa alkuperäisestä ryhmästä on usein jäljellä enää pieni osa. Osa pelaajista on pudonnut kilpatoiminnasta, osa lopettanut kokonaan. Tämä luonnollinen tiivistyminen nostaa joukkueiden tasoa.

Sateenvarjoseuroilla ei kuitenkaan yleensä ole mahdollisuutta vastaavaan pelaajamäärän karsimiseen, koska joukkueen toimintaedellytykset voivat vaarantua. Tämän vuoksi samanlaista tiivistymisen kautta syntyvää tasonnousua ei pääse tapahtumaan.

Mikäli sateenvarjoseurojen tasoa halutaan kehittää pitkäjänteisesti, huomion pitäisi kohdistua ennen kaikkea joukkueen runkopelaajien kehittämiseen. Pelkkä valmentajakoulutus ei välttämättä riitä. Emoseuran valmennusjohdon tai junioripäällikön tulisi säännöllisesti osallistua sateenvarjoseurojen arkeen ja vetää harjoituksia paikan päällä. Näin vaatimustaso, harjoittelukulttuuri ja osaaminen siirtyisivät tehokkaammin sekä pelaajille että paikallisille valmentajille. Valitettavasti tällaista yhteistyötä ei ainakaan laajassa mittakaavassa juuri näytä tapahtuvan.
 
Taitaa suurempi ongelma olla meidän steenvarjossa sen yleinen toimimattomuus.
Paikalliskaveri ei veloita sateenvarjon seuroja, tarjoaa valmentajille koulutuksia ja pelaajaliikenne tehdään suunnitelmallisesti.

Toki kaverin suunnitelmallinen pelaajaliikenne sataa meidän laariin siinämielessä, että "meidän pojan pitäisi päästä sinne ja sinne" siirtyvät meille, koska suunnitelmaan ei sisälly keskinkertaisten pelureiden siirrot.
Hallipuheiden mukaan Pinkkairt siirtyi pois sen takia, kun on imuroitu kaikki junnut U10 alkaen mitä on logoseuran kiilto silmissään meille halunneet, Toisaalta sitten myöhemmin monotettu, kun ei ole akatemioita kilpaluokissa. Pirkkala koki, että sateenvarjo tässä mallissa tappaa heidän toimintansa tai vähintäänkin vaikeuttaa sitä. Tämä on todennettavissa joukkuetarjottimesta, aika monta tyhjää ikäluokkaa siellä.
Tästä hyvä esimerkki on U13 sarja, jossa Ilveksellä 5 peliryhmää, kun ahmivat Ylöjärveltä ja Pirkkalasta pelaajia. Aiempina kausina pelaajamäärä ikäluokassa rajoitettu 48 kenttäpelaajaan, kun nyt kenttäpelaajia on päälle 60. Viikonlopun tuloksistakin voi päätellä, että osa pelaajista pelaa väärällä tasolla, kun Ilves voittaa näitä pienempiä seuroja 20 maalin maalierolla. Osaltaan on myös pikkuseurojen pelaajamateriaalin heikkoutta, kun joukossa on pelaajia, jotka ovat kiekkoilun aloittaneet 1-2 vuotta takaperin.
 
Sateenvarjoseurat ja nuorempien ikäluokkien alueelliset sarjat ovat mielenkiintoinen aihe. Olisi tärkeää kuten Ruotsissa, että olisi sovittu pelisäännöt johon asti pelaaja pelaa kasvattajaseurassa. En sano, että tämän pitäisi olla U-16 mutta jostain U-14/U-15 tämän pitäisi löytyä. Uskon, että tämä voisi pitkässä juoksussa antaa hyviä tuloksia.

Samaan aikaan annan risuja pienemmille seuroille, että toiminnan taso pitää laittaa kuntoon ja osalla onkin. Puitteet ovat aina tapauskohtaista ja toki isommilla seuroilla on tähän etulyöntiasema. Mutta arjen toiminta, valmennus, vaatimustaso sekä panostaminen pelaajien kehittämiseen on mahdollista tehdä pienissä seuroissa. Oman kokemuksen mukaan tässä on menty alaspäin. Samalla olisi tärkeää, että pikkuseurat tietävät pelaajien olevan siellä tiettyyn vaiheeseen niin on helpompi tehdä panostuksia.

Naapuri on kasvattanut sateenvarjoaan tasaisesti Pirkanmaalla ja myös Hyvinkää sekä osa Pohjanmaan seuroista kuuluu tähän. Omasta mielestäni liikaa seuroja on karannut naapuriin ja strategiaa pitää päivittää tämän osalta.
 
Nyt on tullut korvanappiini tietoa että kahden veikkausliiga pelin omaava kai ”kake” Hautakoski olisi lähdössä etsimään uutta huolto seuraa. Hänelle on tarjottu sopimusta ilmeisesti monesta eri joukkuueesta. Olen huolissani ilveksen teroutus tason laskemisesta.
 
Osaltaan on myös pikkuseurojen pelaajamateriaalin heikkoutta, kun joukossa on pelaajia, jotka ovat kiekkoilun aloittaneet 1-2 vuotta takaperin.
Valitettavasti näin. Tähänkin periaatteessa liittyy se että pari kärkijunnua on luonut illuusion että joukkueen tulee pelata kärkitasolla. Ja toisaalta tuolla ympäristökunnissa ei ole välttämättä peliryhmää alimmalla tasolla, jotta aloittavat saisivat pelata heille sopivalla tasolla. Luulisin että edelleen sarjapaikat haetaan keväällä, jolloin ei ole välttämättä tiedossa kärkijunnujen siirtyminen kesällä logoseuroihin ja lopputulos on sitten tämä. Lopun viimein kärsijänä on nämä lapset, kun asioita ei saada järkevämmäksi.
 
Valitettavasti näin. Tähänkin periaatteessa liittyy se että pari kärkijunnua on luonut illuusion että joukkueen tulee pelata kärkitasolla. Ja toisaalta tuolla ympäristökunnissa ei ole välttämättä peliryhmää alimmalla tasolla, jotta aloittavat saisivat pelata heille sopivalla tasolla. Luulisin että edelleen sarjapaikat haetaan keväällä, jolloin ei ole välttämättä tiedossa kärkijunnujen siirtyminen kesällä logoseuroihin ja lopputulos on sitten tämä. Lopun viimein kärsijänä on nämä lapset, kun asioita ei saada järkevämmäksi.
Tässäkin olisi ehkä valmennuspäälliköillä petrattavaa ja ohjata tarvittaessa aloittaneita pelaajia nuorempien junnujen mukaan, jossa voisi opetella vielä luistelun perusasioita. Tai sitten tosiaan kolme tasoa jo alemmille tasoille niin kuin turnauksissa taitaa ollakin U10 ikäluokasta lähtien.
 
Takaisin
Ylös