Avoin kirje kaikille Ilves kannattajille, faneille, ultrille, lihatäytteille, sponsoreille, tukijoille ja millä nimellä kukakin haluaa itseään kutsuttavan.
Ilvekseen on viime vuosikymmenet yhdistetty ihan aiheellisesti leima ikuisesta häviäjästä, epäonnistujasta ja tiukassa paikassa sulajasta; Ilves-Paniikki on käsite. Se ei iske vain pelaajiin vaan myös meihin kannattajiin. Runkosarjan päättäneen Kalpa pelin jälkeen täällä forumillakin moni jo luovutti koko kauden. Viimevuonna playoffeissa Kalpan johtomaali sai katsomon kipsaantumaan, olisi kuin ilmapallosta olisi puhallettu ilmat pois. Tämä tarttuu myös pelaajiin.
Me emme voi pelata jäällä, mutta oman käyttäytymisemme ja reagointimme voimme määrittää. Me voimme päättää, että ME emme luovuta, lopeteta uskomista ja kannattamista, vaikka vastustaja menee johtoon ottelussa tai ottelusarjassa ja tilanne näyttää kuinka pahalta tahansa. Kannatus jatkuu siihen saakka, kunnes voitto on edelleen mahdollista. (Ja toivottavasti vielä sen jälkeenkin, tappionkin hetkellä huivit ylös, me ei olla gloryhuntereita)
Jos kuuntelitte pelaajien kommentteja Invaasion jälkeen, on turha väittää, että kannatuksella ei ole merkitystä. He kertoivat, että ilman meitä he eivät olisi jaksaneet taistella voittoon saakka. Tehdään sama jokaisessa playoff pelissä. Osasto näyttää hienosti esimerkkiä, jota on helppo muiden seurata areenalla. Tämä ei välttämättä tarkoita hyppimistä ja huutamista, vaan jokainen jatkakoon kannattamista omalla tavallaan. Jo puheet ja kommentit vieressä istuvalle, hallin käytävällä ja työpaikan kahvipöydissä on osa kulttuuria.
Menestymättömyyden ja sulamisen vastakohta on Real Madrid (ja ehkä taas eilisillä näytöillä Tappara). Real Madrid ei vaan voita aina, vaan nousee nimenomaan aina voittoon vaikeastakin takaa-ajoasemasta. Ihan sama mikä on tilanne, joukkue jatkaa uskomista. Se johtuu suurelta osin heidän kannattajista, jotka luovat sen kulttuurin, joka tarttuu aina vuodesta toiseen pelaajiin vaikka ne vaihtuvat.
Katsokaa dokumentti ”Until The End” Real Madridin uskomattomasta vuoden 2022 mestarien liiga taipaleesta. Miljoona miehet kertovat, miten nimenomaan kannattajien horjumaton usko heihin aiheuttaa jatkuvat nousut viime hetkien voittoihin. ”Hasta el ultimo minuto” (viimeiseen minuuttiin saakka) on heidän slogan, joka on painettu paitoihin ja huiveihin. Tuona vuonna he nousivat voittoon aina. Paras esimerkki oli, kun he hävisivät pystyyn Man Citylle vieraissa. Lehdistö eikä kukaan uskonut heidän nousuun toisessa osaottelussa kotona. Pelaajat kertoivat, että he eivät itsekään uskoneet ennen kuin he olivat bussilla matkalla kohti stadionia ja kilometrejä ennen stadionia katujen reunat olivat täynnä kannattajia, jotka uskoivat! Ja kuinka kannattajien hurmio viimeiseen sekuntiin asti luo jokaiseen pelaajaan uskoa. ”Madrid nunca se rinde” on heidän toinen heidän slogan. ”Madrid ei luovuta koskaan”.
Kärsimysvuodet ja vaikeudet ovat vahvistaneet Ilves-yhteisöä ja luoneet Ilves-yhteisöön ja peleihin ainutlaatuisen tunnelman. Meille matka on ollut tärkeämpi kuin voitto, pidetään aina se, mutta siitä huolimatta joskus olisi kiva tuntea myös se viimeinen huipentuma! Me emme osallistu pelaamiseen, mutta kannattamisella voimme vaikuttaa. Meillä on merkitystä varsinkin vaikeilla hetkillä. Silloin kun vastustaja menee johtoon pelissä tai ottelusarjassa, meidän on jatkettava uskomista ja kannustamista.
Viime vuosina olemme päässeet lähelle viimeistä menestystä, mutta jokin on jäänyt puuttumaan. Uskon, että me voimme muuttaa sen jatkamalla joukkueeseen uskomista ja kannustamista vaikeina hetkinä, joita tulee varmasti eteen.
Yksi rakkaus, yksi seura!
