Kirjoittelin jo tuolloin tappioputken aikana, että pelistä en ole huolissani. Ilves tuotti myös silloin vastustajaa enemmän maalipaikkoja. Yksilötasolla tuossa välissä nähtiin isoja kyykkäyksiä, ja nukahduksia. Jääkiekko on kaksinkamppailupeli, ja itseluottamuksen merkitys on valtava. Nyt joukkueen itseluottamus on todella korkealla.
Onhan tuo Ilveksen peli esimerkiksi viime kauteen verrattuna huomattavasti ehjemmän näköistä. Ilves on viimeksi ollut pelillisesti jyrän alla tasatilanteessa IFK:ta vastaan tammikuussa. Keskimäärin Ilves on istunut kuskin paikalla. Tuo myös vähentää huomattavasti maalipaikkoja omiin. Ilves puolustaa tällä hetkellä myös kiekolla, sitä aiemmin ei tapahtunut.
Puolustuspelaaminen on jäätävällä tasolla. Tähän isoja syitä ovat loistava karvauspelaaminen, mikä on Ilveksen suurimpia aseita tällä hetkellä. Oman pään pelaaminen on vihdoin hyvin organisoitu, ja Ilveksen päässä on harvinaisen vaikeaa päästä pelaamaan pidempiä pyörityksiä. Ainoastaan Tappara on onnistunut näissä säännöllisesti.
Loppukauden ohjelma on todella haastava, ja Ilves tulee varmasti häviämään pelejä. Nythän on ollut siinä mielessä mielenkiintoinen tilanne, että valitettavaa on jouduttu kaivamaan jo todella syvältä. Tuulolan pelatessa hyviä pelejä on valituksen aiheena Suomen ketjun sentteri, tai huoli ensi kauden pelaajista.
Eiköhän tappion tullen löydetä jälleen negaa urakalla. Perjantaina siihen on hyvä sauma.
Ilves on muuten laskennallisesti kolmen voiton päässä kolmostilasta. 9 pistettä riittää ilman jäätävää ihmettä pitämään muut takana. Ykköstila vaatii sitten sen kaksi pistettä per peli tahdin, ja voiton Lukosta.
