Niinhän Salmelainen juuri lehdessä sanoi ja kuten edellä kirjoitan. Eivät löytäneet sopivan tyylistä keskushyökkääjää.
Mutta oleellista viestini kannalta on se, että HIFK etsi nimen omaan tietyn tyylistä sentteriä. Heille ei kelvannut millainen keskushyökkääjä tahansa. Tämä on juuri oleellista, kun tänä päivänä kootaan joukkuetta. Otetaan taas esimerkiksi Filppula: jos Ilvekselle tarjoutuisi tilaisuus napata Filppula tulosketjun johtajaksi, vaikkapa vähän tingittyyn hintaan, niin kannattaisiko ottaa? Ehkä ei, koska Filppula kaikesta osaamisestaan huolimatta ei ole sen tyylinen keskushyökkääjä, joka hyödyttäisi joukkuetta maksimaalisesti ottaen huomioon, että hän on vanhan liiton verkkainen pelintekijätyyppi.
Tiedän pari sentteriä, joita he yritti ja he olivat tyyliltään aika erilaisia. Toinen näistä oli Sandell, jolle HIFK ilmoitti, että hinta ei tule olemaan ongelma. Mutta eipä noita senttereitä pahemmin ollut liikenteessä ainakaan tänne kotimaahan päin. Ymmärrän täysin HIFK:n valinnan.
Itse en ole seurannut niinkään keskustelua tuosta, että pelaamisessa oltaisiin siirtymässä pois roolituksesta ja siitä, että kentällisten väliset erot hälvenisivät samoin kuin kentällisen sisällä. Olenko sitten jäänyt menneisyyden vangiksi, mutta ainakin vielä tänäkin päivänä mm Manner käyttää erilaisia roolipelaajia. Aleksi Heponiemestä on pitkä matka Otto Karviseen tai Jari Sailioon. Fyysisyys ja taklaukset kuuluvat vielä lajiin ja pelin sisälläkin valmentajat hakevat fyysisyyden avulla pelitapa- ja rytminmuutoksia. Kärppien varat riittäisivät kyllä siihen, että he pystyisivät rakentamaan neljän ketjullisen verran saman tyylisiä pelaajia.
Itse olen kiinni vielä siinä ajatusmallissa, että pelaajien erilaisuus luo valmentajille enemmän variaatioita vaihtaa joukkueen pelaamista kesken kauden tai kesken pelin.
Jalkapallossa mestaruudet ratkeavat pääosin pitkissä sarjoissa. Jääkiekossa puolestaan pelataan pudotuspelit. Kärpäthän olisi ollut jalkapallomallilla ylivoimainen Suomen Mestari. Kun sarjajärjestelmänä on pudotuspelit, joissa pelin intensiteetti kasvaa jopa eksponentiaalisesti, niin Kärppien mestaruus ei olekaan varma. Jopa HIFK, joka pitkässä runkosarjassa alisuoritti ja olisi jalkapallosysteemillä päätynyt suureksi alisuorittajaksi, horjuttaa pahasti tällä hetkellä Kärppiä.
Pudotuspeleissä tilaa on vähemmän ja monenkin pelaajan suunta muuttuu. Fyysisemmässä pelissä ja kovassa paineessa astuu esille erityyppisiä pelaajia, mitä olemme pitkän runkosarjan aikana tottuneet näkemään framilla. Joidenkin pelihuumori vähenee kovasti, kun satakiloinen vastustaja taklaa läpi illan. Löytyy tietenkin niitä runkosarjan tähtiä (mm Arttu Ruotsalainen, Joonas Rask), jotka eivät hyydy ratkaisupeleissä. Mutta moni hyytyy ja vastapainoksi esiin nousee tällaisia parrakkaita jarisailioita.
Pallopeleissä on samoja lainalaisuuksia, mutta eläköön se ero mikä on jääkiekon ja jalkapallon välillä. Ja kuin sattumalta Manner totesi juuri haastattelussa, että HIFK on päässyt heidän ihonsa alle.
Voin siis olla hieman vanhassa kiinni, mutta valaise nyt hieman aikajänteestä, että milloin uskot mm tuon roolittamisen poistumisen.
