Tästä tulee mieleeni Tuokkolan Ilves, jossa juuri näin pelattiin. Peli saattoi olla näennäistä Ilveksen hallintaa, kun kiekko oli vaarattomissa paikoissa vastustajan kulmissa ym. Maalintekopaikoille ei sitten päästykkään ja vastustaja kävi kuittaamassa toisessa päädyssä kun jalat oli lopussa turhan vääntämisen seurauksena.
Oma näkemykseni Tuokkolan pelitavasta on hieman toisenlainen. Tuokkola oli aika hyvä hyökkäyspelin organisoija, sillä parhaimmillaan Ilves loi hyviä rintamahyökkäyksiä. Usein jatkopeli kuitenkin ajautui kulmiin, koska joukkueessa ei ollut tarpeeksi taitavia puolustajia, jotka olisivat pystyneet tukemaan hyökkääjiä siinä vaiheessa, kun kulmista olisi pitänyt päästä pois. Puolustuspelaaminen taas sortui siihen, että omalla alueella Ilves pyrki pelaamaan todella aktiivisesti, mikä johti säntäilyyn ja merkkausvirheisiin, ja yksikin hävitty kaksinkamppailu johti siihen, että vastustaja sai täysin vapaan maalintekopaikan.
Samanlaista yliaktiivista oman alueen pelaamista nähtiin aluksi myös Kiven aikakaudella, kunnes Salo kehitti Liigan valtasuuntauksen vastaisesti rauhallisen ja simppelin pelitavan, joka toimi hyvin kausilla 2018-20. Vahva ulosboksaus, palomiehen käyttö, miesvartiointi alakolmiolla, ylimiehittäminen ja vartioitavan vaihto vain selvissä ja ennalta sovituissa tilanteissa.
Mitä tähän kauteen tulee, niin jo ennen runkosarjan alkua tiedettiin, että pelitapa tulee olemaan hyvin riskialtis ja että ilman flow-tilaa suorittaminen menee helposti pakottamiseksi ja vääntämiseksi.
Tällä hetkellä puolustuksessa ei ole riittävästi kiekollista osaamista, jotta peliä pystyttäisiin kääntämään riittävän nopeasti. Hyökkääjät ovat ehtineet karata aivan liian kauas ennen kuin pakit pystyvät toimittamaan heille kiekon. Etäisyydet venyvät, ja hyökkääjät seisovat paikoillaan siniviivalla saadessaan pikkumustan lapaansa. Heikkotasoinen hyökkääminen puolestaan näkyy karvauspelissä, jota ei päästä aloittamaan järjestäytyneenä viisikkona optimaalisesta tilanteesta.
Mitä keskushyökkääjiin tulee, niin Leinon lähtö ei ehkä ollut niin suuri menetys kuin nyt tuntuu. Tarkoitan tällä sitä, että tällainen pystysuunnan kiekko ei olisi sopinut Leinolle parhaalla mahdollisella tavalla. Suoranopeus on Leinon suurin heikkous. Leino on kuin luotu Meidän peliin.
Mutta valmentajista tämä ennen kaikkea on kiinni.
