Jonkinlaista ylenkatsomista on havaittavissa näitä meidän projektipelaajia kohtaan. Meillä on useampi n. 20-vuotias vakiokokoonpanon kaveri joka yrittää lyödä itseään läpi kunnolla, mutta vielä ei hierarkiassa mene Kontiolan, Haapalan ja Suomen edelle. Suosittelisin kuitenkin välillä katsomaan naapurin Levtchin kehityskäyrää. Ensimmäiset liigapelit n. 20 vuotiaana. 22-vuotiaana otti vakiokokoonpanon paikan Tapparasta ja seuraavalla kaudella jo 23 pistettä. Sitten seuraavalla kaudella (19-20) tulikin läpimurto, 46 pistettä ja sen jälkeen kuulunut Tapparan ykkösketjuun. Anton on tietysti itse tehnyt sen suurimman työn, mutta ei tuo nousu liigan kärkeen olisi mahdollista jos Tapparassa ei olisi uskottu ja oltu kärsivällisiä kehityksen suhteen ja annettu tukea ja mahdollisuuksia ottaa se paikka kärkiketjuista.
Levtchin kohdalla näkee kuinka tärkeää on olla pitkäjänteinen ja ajatella joiden kohdalla yhtä kautta pidemmälle. Jon Ikosen kohdalla ei jättipottia saatu ja voi olla että Saarelan kohdalla sen korjaa Lukko. Mutta samanlainen potentiaali meillä on jos vain jaksetaan olla kärsivällisiä meidän pelaajien kanssa. Meillä on tällaisia pidempiä projekteja nyt Virtanen, Oden, Mäntykivi, Räty ja Seppälä. Kaikista ei välttämättä tule liigan huippupelaajia, mutta tuskin kaikkikaan nyt pelkäksi kolmosketjun jyräksi jäävät. Tapparalla oli aika helppo rakentaa huippujoukkue kun potentiaalinen pistepörssin voittaja löytyi omasta takaa.
Pitkäjänteisyys on se juttu, jolla niin Tappara kuin Kärpätkin nousivat huipulle. Pikavoittoja urheilussa saa harvoin. Luotetaan mekin siihen.
