Topille ynnä muille sisälukutaidottomille: seuraava viesti sisältää roppakaupalla sarkasmia:
Tänään nähtiin varmasti yhtenäisin Ilves KOSKAAN. Kentällä 25 hyvää tyyppiä jotka ovat pakahtumaisillaan ylpeydestä sen vuoksi että he, JUURI he, saavat pelata Tampereen Ilveksessä, tuossa Suomen Montreal Canadiensissa.
Vastassa on siis tänään SaiPa, tuo SM-Liigan kestomenestyjä, joka on aina vaarallinen. Mutta se ei nykyisen Ilveksen menoa haittaa. Ilvesläisyys velvoittaa näitä etuoikeutettuja pelimiehiä antamaan joka ikisen annettavissa olevan voimavaran kentälle. Se saa antamaan sen viimeisen syötön, heittäytymään laukauksen eteen kun tilanne näyttää toivottomalta, antaa sen voiman tapella itselleen kiekko joka näyttää jo menetetyltä ja kääntämään pelin itselleen, vaikka tilanne näyttäisi jonkun muun mielestä jo menneen ohi. Joukkuetta ohjaa sääntö: "Niin kauan kuin on aikaa, on toivoa". Takaiskut eivät missään nimessä masenna, päinvastoin, ne antavat vain lisää pontta taisteluun.
Täpotäysi Hakametsä mylvii ja antaa myös kaikkensa, se rakastaa Ilvestä, se haluaa Ilvestä. Jokainen haluaa olla omalta osaltaan osa tätä hienoa joukkuetta, jokainen haluaa olla ILVES.
Kentällä nähdään uskomattoman hyvin yhteen hitsautunut Ilves, jossa jokainen joukkueen jäsen on 100%:sti sitoutunut joukkueeseen. Nähdään taktista osaamista, jossa Saipaa viedään täysin 100-0. Nähdään toinen toistaan hienompia syöttökuvioita, joilla saadaan tuo kestomenestyjä näyttämään täysin voimattomalta. Maalissa Ville Kolppanen ja Juha Järvenpää masentavat vastustajan yirtykset toinen toisensa jälkeen. Entisestä NHL-tähdestä Jussi Markkasesta pommitetaan reikäjuustoa.
Mutta onnellisuuden hetkilläkin on muistettava, kuka tämän kaiken onnen mahdollistaa. Tämä kaikki ei mitenkään olisi mahdollista ilman täydellisesti Ilvekseen sitoutunutta hallitusta ja Amerikan setä Vincent Manngardia. Niitä ihmisiä, jotka todella tekevät kaikkensa Ilveksen menestyksen eteen. Heidän, jotka ovat luoneet sellaiset olosuhteet, joiden takia Ilvekseen suhtaudutaan Suomen kiekkopiireissä pelonsekaisella kunnioituksella. Heidän, jonka vuoksi nimi "Ilves" herättää Suomenkin kiekkopiireissä pelkoa ja kateutta. Heidän, joiden vuoksi parhaat pelaajat suurin piirtein tappelevat sen vuoksi, kuka saa sopimuksen Ilvekseen, tähän seuraan, jonka nimi tarkoittaa menestystä, glooriaa ja mahdollisuuksia edetä jääkiekkoilijan uralla. Heidän, joille vain Ilves merkitsee jotain, kaikki muu on toissijaista.
Voi että meillä sattuikin käymään tuuri, että me, 2010-luvulla eläneet Ilves-kannattajat, juuri me, satuimmekin näkemään yhtenäisimmän Ilveksen KOSKAAN. Tällaisen joukkueen takana on helppo seistä. Tällaisessa tilanteessa sitä tuntee vain onnellisen sekaista ylpeyttä siitä, että on sattunut syntymään Ilvekseksi. Juuri nyt minä en mitään muuta haluakaan kuin olla ILVES. Tämä on MEIDÄN ILVES!!!!!!
