Vs: Ilveksen nykytilanne
Tuo Raipe töihin periaatteella ”Eiköhän me jotain hommaa keksitä” kuulostaa ihan meidän firman toiminnalta. Toivottavasti siinä oli ennemminkin kyse siitä, ettei vaan haluttu kertoa (eikä edes herättää kiinnostusta tonkia mitä se on, kuten olisi voinut käydä jos olisi sanottu ”tulee, muttei kerrota mihin tehtävään”).
Valmentajasta toiseen: sen sijaan, että kun täällä (turhan) moni tyytyy huutamaan v-sanaa ja ”taas Tuokkola sulaa”, olisi mielenkiintoista kuulla pohdintaa siitä, miksi joukkueen esitykset ovat mitä ovat. En nyt puhu mistään puutteellisesta pelityylistä tai pelityyliin sopimattomasta materiaalista, koska ajoittain tälläkin kaudella tuolla nipulla on pärjätty ihan mukavasti.
Ymmärrän, jos valmentaja – josta täälläkin puhutaan jokakeväisenä lumiukkona – on hermona tilanteessa, jossa on vaarana että historia toistaa itseään ja olisi ikään kuin ”onnistumisen pakko” (tätä tuskastumistahan Tuokkola yrittänee välttää näyttämästä olemalla kuin ei olisikaan, eli noilla naureskeluilla ja muilla, mitkä sitten taas joitain ärsyttävät - kun ilmeisesti pitäisi olla otsasuonet pullollaan rystyset valkoisina, mikä varmasti pelaajia rauhoittaisi).
Olisiko Ipalta ollut fiksuinta pelaajien hankkimisen sijaan kiikuttaa just joku henkisen puolen valmentaja (kiekkopiireistä tai sitten ei) joukkueen tueksi keväällä? Pohjustaa asia jo kesällä/sykyllä, ihan Tuokkolan kanssa jutellen vaikka vaikea asia varmaan onkin?
Mutta se pääasia: miksi pelaajat sitten pelaavat niin munattomasti? Vältelläänkö virheitä ja sitä kautta tappioita vai mikä on? Eikö nyt pitäisi olla se tilanne, jossa laitetaan ns kaikki peliin: miehet liikkuu, laidat ryskyy vaikka kunnollista pelisapluunaa ei olisikaan? ”Vien joukkueeni pudotuspeleihin vaikka väkisin, prkl, ja samalla annan kunnon näytöt ensi kautta varten”?
Vai eikö jostain syystä haluta/pystytä pelaamaan valmentajalle paikassa, joka tiedetään tälle tiukaksi ja jossa pelaajien ”apu” olisi tarpeen?
