Se on vähän, mihin sitä vertaa. Jos vertaa siihen, kun kausi oli vasta ovella, jolloin "kaikki" veikkasivat Ilvestä 10-13 -sijoille, niin kausi ei ollut pettymys, päinvastoin. Jos vertaa syksyyn ja sen aikaiseen tunteeseen (ennen kuin alkoi Ilveksen synkkä marraskuu), kun muun muassa Lepaus ja Antonen vielä loistivat, ja Heleniuskin oli vielä loistava, ja "kaikki" hehkuttivat Ilvestä ja Ilveksen pelityyliä, niin puolivälierissä putoaminen on pettymys. Lokakuussa oli sellainen tunne, että nytkö on Ilveksen kausi, kun mennään mitalipeleihin, eikä kerrankin syksyn jälkeen tulisi hiipuminen. No, maalivahtipeli romahti, jonka kyllä paikkasi Dostal, mutta liian myöhään. Antonen ja Lepaus taas eivät enää päässeet alkukauden tasolleen. Mutta siltä kantilta ajateltuna puolivälieristä putoamista ei voi pitää pettymyksenä, koska vastassa oli koko kauden kaikkia Liiga-joukkueita vastaan ylivoimainen Kärpät. Se vaan, että runkosarja olisi pitänyt pelata tasaisemmin, että oltaisiin vältetty Kärpät puolivälierissä. Ilvestä, Ilveksen nuorta ja raikasta kokoonpanoa sekä pelityyliä kyllä kehuttiin läpi kauden, harva se viikko esimerkiksi Telian lähetyksissä, varsinkin Lehkosen ja Nyholmin osalta vuolaastikin, mutta syksyllä, kun oltiin vielä Liigan kärkijoukkueita, kehuminen oli vielä massiivisempaa. Barker, kun tuli Ilvekseen, niin Teliallakin ihailtiin, että hieno peliliike Ilvekseltä, että vaikka Ilveksellä kulkee mallikkaasti, niin silti otetaan niin kovan tason ukko joukkueeseen. No, ei ollut kyllä missään mielessä kova, vaan pehmeä, hidas ja kiekollisestikaan ei juuri apua ollut, ja itse asiassa sattumoisin se Ilveksen alamäki alkoi pian Barkerin tulon jälkeen.
Mietityttää tuo Helenius, että oliko siellä jotain vammaa, kuten on huhuttu, kun taso putosi niin paljon alkukauden jälkeen. Muistan, kun alkukaudesta lehdissä hehkutettiin muutaman vaisumman kauden jälkeen vähän kuin paluun huipulle tehnyttä Heleniusta, joka oli alkanut treenaamaan paremmin, jonka puhuttiin mahdollistaneen huipulle paluun, mutta vähän sitten loppujen lopuksi meni hehkutukset hukkaan.
Se täytyy kyllä sanoa, että kyllä tämä kausi (Ilveksen osalta tottuneesti noin puoli vuotta) vaan menee aina niin nopeasti. Vastahan se oli syyskuu, kun kausi alkoi, ja niin hyvin muistaa tuon lokakuunkin Ilveksen loiston tunteen, että ihmettelee, että missä välissä se Ilves oikein kerkesi alkaa tumpuloimaan. Ihan kiva se on kesä pitää taukoakin kiekosta, mutta aina siinä käy niin, että jossain vaiheessa kesää, varsinkin harjoituspelien lähestyessä ja harjoituspelikauden aikana, alkaa jo tuntumaan siltä, että alkais kausi jo.