Kyllähän Ilves aiemminkin pystyi voittamaan surkeimmillakin kausilla aina joskus harvoin kärkijoukkueita, mutta niissä oli aina asteriskina "jos Kärpät lähtee asennevammaisena", "jos saadaan pari maalia alkuun ja muutenkin käytetään vähät paikat tehokkaasti, eikä vastustajan molari, joka parhaassa tapauksessa on se 8 peliä koko kaudella pelaava kakkoskassari, ole ihan terävimmillään" ja "jos meidän maalivahti pelaa unelmapelin". Varsinkin vieraissa piti kyllä ihan kaikkien taivaankappaleiden loksahtaa kohdalleen, että kärkijoukkueita vastaan pisteitä voitiin saada. Kotona monesti oltiinkin pelissä ihan hyvin mukana, mutta ärsyttävän usein Kärpät tai Jyppi haki silti tylyt pisteet, niin että kotijoukkueen leirissä tuntui, että enemmän olisi ansaittu kuin 1-3-tappio.
Ihan eri fiilis nyt, kun joka ilta ei pelkästään ole mahdollisuus voittaa, vaan voittaminen on täysin realistista. Voiton saamiseksi ei tarvitse aina edes ihan jokaisen osa-alueen natsata sataprosenttisesti ja tietysti asennevammaisena ei nyky-Ilvestä vastaan lähde kukaan pelaamaan, eli sitä häntäpään kausien suurinta valttikorttia yllätysvoittoon ei ole edes käytettävissä.
Näinhän sen olisi pitänyt olla viimeiset 20 vuotta, mutta eipä ole ollut. Nyt on aika nauttia. Toivottavasti nämä ajat ovat palanneet pysyvästi. Yksittäisinä kausina voi tulla pettymyksiä, kun kentällä asiat ovat pienestä kiinni, mutta toivon todella, että ne ajat eivät enää palaa, että Ilves rankataan sinne pahnan pohjimmaiseksi jo oletustilanteessa kauden alla.