Seuraaville kausille en odota mitään prosessia. Eihän Tapparakaan käynnistänyt risuparran kanssa prosessia vaan menestyy heti. Eikä Kärpät tai Kalpakaan. Ilveksenkin tulee menestyä heti ja jos siinä ohessa toteutuu jonkinlainen prosessi, niin sehän on vain pelkkää plussaa.
Olen kyllä täysin eri mieltä. Ilves on nyt vedenjakajalla. Ensiksi pitää tietysti käydä läpi tämä kausi tiheän kamman kanssa ja katsoa missä meni vikaan. Ja sitten aloittaa se prosessi uudestaan tai oikeastaan jatkaa siitä mihin jäätiin kun lokakuussa -22 yritettiin hakea oikotietä menestykseen. Ja jos ensi kaudella tulee menestystä, niin toki se on plussaa, mutta tähtäin paljon pidemmälle. Muuten valutaan samaan kastiin kuin Lukko ja HIFK eli seuraksi, jolla on kyllä resurssit ja edellytykset pelata mestaruudesta joka vuosi, mutta todellisuudessa on siinä aidosti kiinni n. kerran 10 vuodessa.
Pennanen ei itse pystynyt kovassa paikassa toimimaan sillä tavalla kuin omat länkytyksensä, mutta yhtä pointtia voi tässä vaiheessa korostaa. Tuloksen edessä pitää olla nöyrä. Tämä massiivinen katastrofi on tulos tehdyistä valinnoista ja huonosta johtamisesta. Nyt on se hetki oppia virheistä ja tehdä ne valinnat niistä viisastuneena.
2017 oli se nollapiste josta lähdettiin uutta Ilvestä rakentamaan. Taloudellinen, urheilullinen ja sosiaalinen uskottavuus oli nollissa, mutta laadittiin strategia jota sitouduttiin noudattamaan. Pitkän ajan tähtäin oli olla siellä eurooppalaisena huippuseurana ja pysyvästi top-4 joukkueena. Aloitettiin kova työ joka alkoi tuottaa tulosta pikkuhiljaa. Saatiin velat maksettua, uskottavuus parani, uusia sponsoreita, parempia pelaajia ja yleisömäärät nousuun. Ilves alkoi taas kiinnostaa ja tuoda porukkaa halliin. Siitä sitten alkoi sijoituksetkin runkosarjassa nousta: 11, 8, 4, 8, 3, 2,2. Vain korona-vuodet toi vähän takapakkia tähän. Mutta kaikki näytti etenevän hyvin ja suunnitellusti. Kunnes tuli tuo 5.10.2022.
Päävalmentajan rekrytointi on aina iso, kenties isoin linjanveto mitä jääkiekkojoukkue korkeimmalla tasolla tekee. Se pitäisi tehdä aina pitkän harkinnan, vertailun ja pitkien kartoitusten kautta tai sitten tietysti joskus pakon edessä. Mutta Pennasen vaihto tehtiin korkeintaan muutaman päivän mietinnällä ja tuosta HPK-mestaruudesta sokaistuneena ajatuksella "no, miksi ei otettaisi Pennasta nyt saman tien". Tuolla vedolla yritettiin hakea oikotietä menestykseen. Ei tullut kuin pronssia. Ja sitten tällä kaudella nimekkäin ja kallein joukkue ikinä tuotti kaikkien aikojen mahalaskun.
Jos ei nyt näistä virheistä oteta opiksi ja oteta taas lusikkaa kiltisti käteen, sama ralli on vain tuomittu toistumaan ja toistumaan. Ilves on pelkkä runkosarjajoukkue joka sulaa jatkossakin aina keväisin kun aletaan isoista asioista pelaamaan. Nyt on kerrankin oltava menneisyyden suhteen rehellinen ja opittava näistä virheistä. Mitä minä itse ainakin ajattelen että jos ei nyt huomata missä ollaan menty vikaan, niin mennään jatkossakin.
Nämä asiat ainakin pitäisi nyt sisäistää:
1. Menestystä ei osteta rahalla.
Tällä kaudella peluutettiin kalleinta, mutta samalla hengettömintä ja luovuttaneinta joukkuetta, joka luovutti ensimmäisen (!) vastoinkäymisen jälkeen. Paksun lompakon suoma etu on syöty nopeasti, jos joukkueesta puuttuu henki, sielu, usko ja sitoutuneisuus yhteisiin tavoitteisiin.
Menestys ostetaan kovalla työllä, sitoutumisella ja pitkällä tähtäimellä. Hyvin harvoin se tulee kuin Manulle illallinen vaan se vaatii yleensä myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Niitähän meillä on riittänyt, mutta nyt on saatava uskoa miten ne voitetaan. Rahalla voi ostaa hyviä pelaajia, mutta sitoutuneisuutta, taistelutahtoa ja periksiantamattomuutta ei. Niitä meidän on jatkossa vaadittava pelaajahankinnoissa, eikä sitä että joukkue täytetään tämän kevään kaltaisilla palkkasotureilla ja leipäpapeilla.
2. Menestystä ei voi kopioida.
Pennanen, Kivi, Tuokkola, Eloranta, Mälkiä. Monta valmentajarekryä, jotka on tehty oikeastaan vain ajatuksella että napataan se nimekkäin valmentajamarkkinoilla vapaana oleva kaveri joka on joskus jossain ympäristössä onnistunut. Sitten tuodaan se tänne aitioon ja ajatellaan että se painaa täällä ctrl+V:ta ja tuo sen saman menestyksen tänne. Helposti ja vaivattomasti. Mutta ei ole toiminut se. Siellä missä se tyyppi on menestynyt on ollut aivan eri ympäristö, odotukset, ihmiset ja toimintakulttuuri. Ei se menestys niin tule että se vain kopioidaan muualta. Ilveksen on löydettävä oma keinonsa menestyä ja raivata tiensä sinne kirkkaimpiin peleihin. On löydettävä ne meidän omat vahvuudet kuten seurayhteisö tai vahva brändi ja jalostettava niistä se tahtotila, jossa menestys on mahdollista. Eikä odotettava että joku koodinimi Pennanen sen tuo tänne niin kuin joulupukki säkissä.
3. Nimekkäin valmentaja ei ole se paras valmentaja
Liittyen edelliseen, usein meillä on haettu se nimekkäin valmentaja ajatellen että se toistaa vaikka Ässien ja HPK:n kaltaiset ihmeet meillä. Mutta kun yleensä ne mestaruuden voittaneet valmentajat tuppaa olemaan aika vaativia ihmisiä hyvällä ja huonolla tavalla ja tulee liiankin tietoiseksi omasta arvostaan ja helposti alkavat luulla olevansa erehtymättömiä. Näin kävi mm. Pekka Virralle, Dufvalle, Marjamäelle, Suikkaselle ja Pennaselle. Jotain valmentajia se voittaminen tietysti motivoi kuten Tapolaa tai K. Jalosta, mutta nämä taitaa olla vähemmistö.
4. Menestykseen ei ole oikopolkua.
Menestys vaatii oikeita valintoja, nöyryyttä tuloksen edessä, usein pettymyksiä ja niiden oikeaa käsittelyä ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Me ollaan tultu pitkä matka sieltä vuodesta 2017 ja nollapisteestä. Pahalta tuntuu ajatella että se matka on vieläkin kesken. Edellisestä mestaruudesta on 40 vuotta, ja pitäisi vaan odottaa ja olla kärsivällinen. Mutta kun kaikkea tapahtunutta peilaa, onko vaihtoehtoja? On yritetty aika montaa kikkaa tuoda sitä menestystä tänne, mutta mitä jos vain koitettaisiin olla kärsivällisiä ja tehdä se arkinen työ mahdollisimman hyvin eikä koiteta hakea pikavoittoja.
Tapparaan on helppo verrata ja ajatella että nyt meillekin vain kovat panostukset kehiin. Ei Tapparalla ole välivuosia ja ne pelaa mestaruudesta "aina". Mutta helposti unohtuu yksi asia. Eivät pelaisi, jos sielläkään ei olisi ollut kärsivällisyyttä. Tapola on saanut messiaan maineen ja otettaisiin takaisin koska tahansa tuomaan taas mestaruus. Mutta hyvin toisessa tilassa olisi Tappara jos olisi Tamhockeyn hallitus antanut periksi paineelle syksyllä 2014 ja pistäneet Tapolan pihalle, mikä oli ilmeisesti jo hyvin lähellä. Tapolaan päätettiin kuitenkin luottaa, koska uskottiin että pidemmän päälle se kääntyy vielä Tapparan hyväksi. Ja kääntyihän se. 4 mestaruuden verran.
Vaikka tuntuu pahalta ja vituttaa ja haluaisi sen menestyksen NYT, kyllä kaikki sen osoittaa että se pidempi menestys tulee vasta kun siihen ollaan kypsiä, tarpeeksi petytty ja löydetty se tapa hakea sitä. Toivottavasti Niemelä saa kaiken tuen ja mahdollisuuden ja ennen kaikkea aikaa rakentaa näköisensä joukkueen, johon luottaa, jossa pelaajat luottavat valmentajaan ja pelitapaan ja joka on henkisesti tarpeeksi vahva pelaamaan isoista asioista. Se on mahdollista Lahdessa, se on mahdollista täällä, mutta se ei tule sormia napsauttamalla ja harvoin kivuttomastikaan.