Vs: Ilveksen nykytilanne
Eilinen oli kyllä koko Ilves-kannattajuuteni aikakautena todella synkkä päivä. Pää on vieläkin aivan pyörällä eikä tiedä mitä tästä ajattelisi.
Olen tavallinen Ilves-kannattaja, ollut vuodesta 1999, mutta elämäntilanteeni johdosta etä-kannattaja useita vuosia. En kuulu mihinkään kuppikuntiin, en ole kenenkään puolella tai ketään vastaan, en kuulu mihinkään Ilveksen asioista paremmin perillä oleviin sisäpiireihin.
Jos lähtisi kuitenkin tosiasioiden tunnustamisesta, mikä erään presidentin mukaan on kaiken viisauden alku. Ilves on toisen kerran kolmen vuoden sisään varmistanut pelaamisensa liigassa liigakarsintojen kautta. Osakeyhtiö on tehnyt kolmena vuotena peräkkäin yli 500 000 € tappiota. Joukkueen kokoaminen on karsintojen vuoksi pitänyt aloittaa muita seuroja myöhemmin. Joukkueessa on "vahvistuksena" kaksi try-outin kautta tullutta kanukkia, joista tilastojen mukaan toisella on edelleen massakausi päällä. Urheilullinen uskottavuus on vaakalaudalla, eikä joukkueen rosteri päätä huimaa, vaan pikemminkin Ilveksellä on joukkue, jolle karsintojen välttäminen on mestaruus. Samaan aikaan kaupungin toinen seura kokoaa aidosti kilpailukykyistä joukkuetta, joka tarkoittaa sitä että Ilveksen kausikortteja tuskin revitään käsistä ja selvää on kumman seuran mainospaikat ovat halutumpia.
Luulisi että tässä tilanteessa koko seura keskittäisi kaikki voimansa tilanteesta selviämiseen ja urheilullisen uskottavuuden palauttamiseen, mutta mitä vielä. Ensin toimitusjohtaja jättää seuran juuri kaikista kriittisimmällä hetkellä, jolloin ensi kauden sopimuksia pitäisi tehdä ja päivittää ja kausikortteja myydä. Houkuttelevampi työpaikkatarjous on toki sinänsä hyvä syy lähteä, se on tämän päivän työelämää. Kuitenkin kun eroanomus osuu yhteen seuraavien tapahtumien kanssa, alkaa epäilyttää että taustalla olisi vain työpaikan vaihto.
Sitten pamahtaakin ilmoille että koko hallituksen puheenjohtaja ja Ilveksen uudelle nousulle kasvot antanut Hannu Meskanen on eronnut hänen ja Manngardin keskinäisten riitojen vuoksi. Ja puheista päätellen ilmapiiri koko muussakin hallituksessa on tulehtunut ja jännityksellä odotetaan mikä on hallituksen kokoonpano seuraavan kokouksen jälkeen. Tämä siis Ilveksessä, seurassa joka muutenkin yrittää enää väkisin pitää esillä uskottavuuttaan. Ja vielä kirsikkana kakun päälle seura rajoittaa faniensa sananvapauden lopettamalla oman keskustelufooruminsa joka, ylilyönneistä huolimatta, on koonnut fanit yhteen rakastamansa seuran ääreen ja avannut keskusteluyhteyden fanien ja johdon välille. Foorumin lopetuskin osuu jännästi samaan aikaan kun suuria muutoksia tapahtuu.
Kun tilanne on tällainen, ovat kaikki varmasti tehneet virheitä, niin Meskanen, Hiitelä, Manngard, Lagerstam, Raunio kuin Helminenkin. Muutama fanikin olisi voinut harkita sanojaan paremmin. Ihmeellistä on vain se, että silloinkin kun tilanne on kaikista huonoimmillaan voimia ei edes keskitetä sen parantamiseen vaan keskinäiseen riitelyyn. Ja vain todella naiivi henkilö voi kuvitella ettei näin tulehtunut tilanne heijastu esityksiin kaukalossa. Eihän joukkue voi kunnolla keskittyä hommiinsa kun joutuu toimimaan keskellä näin tulehtunutta ja epävarmaa ilmapiiriä.
Eilinen vahvisti lopullisesti sen totuuden, mikä fanien keskuudessa on tiedetty kauan. Ilves on seura joka on olemassa ainoastaan omistajiaan varten. Se ei välitä p**kaakaan faniensa tunteista, toiveista, odotuksista tai peloista. Se ei edes hae uskottavuutta tai menestystä SM-liigassa. Ilves-Hockey Oy toimii ainoastaan hiekkalaatikkona missä sen leikkikaverit voivat jatkaa lapsellista kiukutteluaan siitä kuka saa parhaat lelut. Siinä sivussa työnnetään urheilullisen menestyksen haaveet romukoppaan.
Tätä asiaa eilisestä asti vatvottuani olen tullut siihen tulokseen mihin varmaan moni muukin: Minä en enää halua tukea Ilves-Hockey Oy:tä eurollakaan. En halua tukea sellaista yhtiötä joka paitsi että on lähes tuhonnut minulle rakkaan seuran ja instituution, ei edes hae menestystä urheilullisella puolella vaan keskittää voimansa keskinäiseen riitelyyn.
Ensi syksynä elämäntilanteeni muuttuu niin, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mahdollisuus muuttaa Tampereelle. Silti tällä hetkellä joudun miettimään: tulenko ensi kaudella katsomaan yhtäkään Ilveksen kotiottelua? Niin pahalta tuntuu kantaa rahaa tällaisilla periaatteella toimivalle firmalle, mutta lähes yhtä pahalta tuntuisi jättää joukkue jota kuitenkin rakastaa kaikesta huolimatta.
