Sunnuntain lastenpeli oli onnistunut tapahtuma ja meidän pesueessa paras palaute oli kotona, että "koska mennään peliin uudestaan"? Edellisen kerran pikkuväki oli mukana pronssiottelussa. Sinnekin runsaan suostuttelun jälkeen vähän puoliväkisin raahattuna sillä ajatuksella, että tajuavat ehkä joskus isompana sen merkityksen.
Hakametsässä kävivät aika säännöllisesti katsomassa ainakin kaksi erää ennen kuin väsy iski. Nokia Arenaa ovat vierastaneet jostain syystä tähän asti.
Olen kyllä säännöllisesti kysynyt etenkin aikaisemmin alkavien viikonloppupelien kohdalla, haluavatko lähteä mukaan, mutta eivät ole innostuneet. Nyt innostuivat jo ajatuksestakin, kun kerroin askartelupisteestä, kasvomaalauksista, pomppulinnasta ja Lumikuningattaresta (jota ei tosin nähty).
Tapahtuma oli onnistunut, mutta vielä jäi varaa parantaakin. Bussien sunnuntaiaikataulujen vuoksi oltiin vasta klo 16 paikalla ja silloin aula oli jo todella täynnä ja pisteille toivottoman pitkät jonot. Mentiin suosiolla etsimään omat istumapaikat ja katselemaan lämmittelyitä. Palattiin hakemaan kasvomaalaukset ensimmäisen erän puolivälin jälkeen. Sen verran piti joustaa pelin katsomisen suhteen. Tässä kohdin tuli taas ilmi aula-alueen puute, että siellä ei pyöri näytöillä peli samalla tavalla kuin käytävien näytöillä. Ja itse asiassa erätauoillakaan ei näy tauon jäljellä oleva aika. Tuo asia olisi hyvä korjata viimeistään nyt, kun aulan palveluitakin saa käyttää erätauoilla.
Erätauolla palattiin askartelupisteelle, jossa oli nyt enemmän tilaa kuin ennen pelin alkua. Lastenohjelmaan osallistuminen jäi käytännössä noihin kahteen pisteeseen, mutta lapset olivat lopulta tyytyväisiä noinkin pieniin juttuihin. Vetonaulojen ei tarvitse olla lapsille mitään kovin ihmeellistä, kunhan järjestelyt toimivat, eivätkä aiheuta vain enemmän turhautumista.
Ilveksen maaleja saatiin tuulettaa oikein liukuhihnalta ja olikin kiva, että tulos meni tällä kertaa näin päin. Yleensähän kaikenlaiset juhlapelit on ollut tapana hävitä rumasti.
Yksi pieni harmitus tuli, kun lapset odottivat kovasti Ipaa, mutta ainakaan sillä aikaa kun olimme paikoillamme B10-katsomossa, maskotti ei käynyt siellä päin pyörimässä. Tuonne "vieraspäätyyn" myytiin paljon alennuslippuja ja siellä näytti olevankin paljon perheitä. Todennäköisesti vielä myös sellaisia katsojia, jotka eivät kovin usein käy hallissa. Siksi oli hieman harmillista, että maskottia ei näkynyt siellä. Seisomakatsomon alaosassa SaiPa-kannattajien alapuolella Ilves-junnujen vieressä olisi myös ollut runsaasti tilaa tanssia lasten kanssa. Nythän muissa katsomonosissa Ipan ympärille kertyi lapsia rappusiin, joista järkkärit yleensä häätävät ylimääräiset katsojat pois, kun rappuset toimivat kulkuväylinä ja hätäpoistumisteinä. Vai olikohan tuossa käytössä joku liigan Lex Pekko Pelikaani, että kotijoukkueen maskotti ei tule lähellekään vieraskannattajia?
Vähän samanlainen kokemus oli myös viime keväänä MM-kisoista, kun Miracleo-maskotti pyöri koko ajan alakatsomoissa, eikä persaukisten maksukyvylle mahdollisessa yläkatsomossa.
Kaiken kaikkiaan pelistä jäi kaikille hyvä mieli ja toivottavasti seuraavaa lapsia huomioivaa ottelua ei tarvitse odottaa seuraavalle kaudelle asti. Lapsissa on kuitenkin seuraavan sukupolven plusmerkkinen tulos tilinpäätöksessä.
