Samaa vikaa kuin joka lajissa missä espoolainen seura on pelannut pääsarjatasolla. Loppujen lopuksi suurin osa paikallisista käy Helsingin puolella peleissä eikä oikeen kannata sitä paikallista seuraa. Tähän tietysti vaikuttaa ne lukemattomat konkurssit, mitä tuossa kaupungissa on urheiluseurojen kohdalla nähty.
Kertoohan se nyt jotain jos yli 300 000 asukkaan kaupungissa käy vähemmän porukkaa kuin yli neljä kertaa pienemmässä Porissa. Ja vieläpä pienemmällä hallilla.
Espoolaisten suurin ongelma on identiteetti.
Espoossa asuu karkeasti kahdenlaisia ihmisiä...
1) ihmiset, jotka haluaisivat asua Helsingissä mutta ei ole varaa, niin asuvat Espoossa. Larppaavat suurta Stadia ja kertovat asuvansa pääkaupunkiseudulla, koska Espoo ei heidän mielestään kuulosta hyvältä.
2) Selvästi ylempää keskiluokkaa varakkaammat, joilla on 1000m2 sommerstuga kolmosasuntona. Kulkevat pääasiassa ilmateitse tai vähintään 20metrisellä purjeveneellä.
Kumpikaan ryhmittymä ei varsinaisesti sada espoolaisen urheilun laariin.
Espoo kokee todellista pikkuveli-syndroomaa Helsingistä, eikä ole oikein päässyt "itsenäistymään", kuten vaikkapa Pori.
Espoo on myös se paikka, johon muista kaupungeista pääkaupunkiseudulle töihin muuttavat käyvät asumaan.
Menevät siis lokeroon 1 muun kuin larppauksen osalta. Espoo on sulatusuuni, jossa voi kaupassa olla samassa kassajonossa porilainen, tamperelainen, Kouvolan poikia ja Kauhavan emäntiä sekä 4 ulkomaalaista. Yritä nyt siinä sitten niille kertoa, että teidän täytyy olla ylpeästi espoolaisia ja kokea tämän kaupungin urheilujoukkue omaksi. Varsinkin, kun koko kaupunkiin on muutettu vain töiden perässä.
Siitä sitten työstämään, itse aloittaisin taktisen vallihaudan kaivamisen Espoon ja Helsingin välille jääkiekon saralla. Tunteita, identiteettiä, kulttuuria ja ennen kaikkea "tää on meidän kaupunki ja meidän joukkue" -henkeä. Vähän niinkuin täällä koto-Tampereella on keltavihreän ja sinionssin välillä. Maltilla, mutta intohimoisesti.