Vs: Ilves 2014 - Kohti Veikkausliigaa osa 2
Mitäpä tuosta paikanpäällä peliä todistaneena nyt pitäisi sanoa. Jaa-a. HIFK ansaitsi pisteet taistelullaan, olihan siinä heillä yksi pilkkukin ylärimassa. Maaleihin johtaneet tilanteet olivat peräisin hienoista yksilösuorituksista, ensimmäinen toisaalta myös meidän kuulun veikkausliigapuolustuksen uinailusta. Nukahduksia sattui ihan kaikille, mutta pariin otteeseen meille tuli alhaalla pallonmenetys, kun Ojanperä ei saanut ihan peruspurkua /-avausta /-syöttöä lähtemään muualle kuin prässääjän jalkaan. Hänen puolestaan on sanottava, että kyllä hän sitten taas toisissa tilanteissa otti aika väkevästi luuloja pois ohitsensa yrittäneiltä.
Peli oli välillä kovaa, ikävähkön näköisiä rappauksia tuli puolin toisin, eikä siinä todella Ilveskään jäänyt jälkeen. Oli kylmä keli ja tekonurmi. Liekö se osasyynä, kun sinänsä rikkeellisten kontaktien jälkeen kieriskeltiin ja leviteltiin käsiä kuin missäkin Italiassa. Tuomarikaan ei todella saa puhtaita papereita. Törkyjä meni ohi ja sitten taas toisaalla korttia nousi, kun yleisöstä niin komennettiin. Hjelm tuli vaihtoon varmaankin muusta syystä, mutta pariin otteeseen miestä tultiin kyllä tosi vastuuttomasti sukille.
Ilves hallitsi ekaa puoliaikaa pallollisesti, kuten se lähtökohtaisesti tällä kaudella muitakin pelejä hallitsee. Toinen puolisko oli tasaisempaa ja pallo oli Ilveksen hallussa jälleen totaalisesti vasta, kun isännät alkoivat lopussa puolustamaan kahden maalin johtoaan.
Peli on ja ehkä saakin olla vielä tässä vaiheessa kautta vähän hakusessa, mutta jonkin verran pisti silmään Ilveksen hengettömyys ja se, ettei kentällä puhuttu eikä kommunikoitu käytännössä sanallakaan. Onko joukkuehenki kunnossa? Jotenkin joidenkin pelaamisesta paistoi lähinnä vitutus. Toki peliä pitäisi järjestää paremmin sekä ylhäällä että alhaalla, mutta Ykkösessä ei voiteta tällä kaudella yhtään peliä ilman
kiimaa. Jos sitä ei profiilipelaajiltamme ala löytyä, he vajoavat kyllä kuolevaisiksi. Jokainen voi kuvitella mitä siitä seuraa, kun tarkoitan näillä herroilla kuitenkin yli puolta avauksestamme.
Mutta paljon on tehtävissä vielä. Kyllä siellä pilkahduksiakin oli, nimenomaan ehkä pallon käsittelyn ja siirtelyn taidossa, kun parhaimmillaan HIFK näytti juoksevan aivan toivottomana Ilveksen hyvien syöttöjen ja pienpelin perässä. Se hallinta pitäisi nyt jollakin tavalla saada sinne ylemmäs, vaaran alueille. Siitä tekee tietty vaikeampaa se, että eri joukkueiden pelityyli Ilvestä vastaan saattaa olla tällä kaudella samalla lailla puolustava kuin nyt kotiavauksessaan taistelleella nousijajoukkueella oli.
Mutta eespäin, tsemppiä ja vähän hymyäkin huuleen. Kaikki on mahdollista tasonnostoon, mutta siihen tarvitaan kyllä vähän enemmän halukkuutta.
E: Ja nyt kun vielä katsoin tuon
koosteen niin muisti palailee. Totean vaan, että paremmalla viimeistelyllä ja onnella Ilves olisi naulannut tuon pelin ekalla puoliajalla. Mutta edelleen, minne se usko sitten katosi? Käsittääkseni myös ekassa pelissä nimenomaan toinen jakso oli kuin varjo ensimmäisestä.